Kello oli viisi iltapäivällä.

It was five in the afternoon.

Helsinki oli kiireinen.

Helsinki was busy.

Ihmiset liikkuivat asemalla.

People were moving at the station.

Junat tulivat ja menivät.

Trains were arriving and departing.

Keskellä tungosta seisoi Mikko.

In the middle of the crowd stood Mikko.

Hänellä oli kukkia kädessään.

He had flowers in his hands.

Hän odotti Saria.

He was waiting for Sari.

Vuosi sitten Mikko ja Sari erosivat.

A year ago, Mikko and Sari had broken up.

Mikon työ vei hänet toiseen kaupunkiin.

Mikko's job took him to another city.

Sari jäi Helsinkiin.

Sari stayed in Helsinki.

He kirjoittivat kuitenkin kirjeitä.

However, they wrote letters.

He soittivat usein.

They called often.

Nyt, vuoden jälkeen, he tapaisivat taas.

Now, after a year, they would meet again.

Sari asteli junasta.

Sari stepped off the train.

Hän näki Mikon heti.

She saw Mikko immediately.

Mikko näki Sariin.

Mikko saw Sari.

Heidän katseensa kohtasivat.

Their eyes met.

Mikko hymyili.

Mikko smiled.

Sari juoksi hänen luokseen.

Sari ran to him.

He halasivat pitkään.

They hugged for a long time.

Kukat putosivat lattialle.

The flowers fell to the floor.

"On ollut ikävä," Sari sanoi.

"I've missed you," Sari said.

"Minullakin.

"Me too.

Olen kaivannut sinua kovasti," Mikko vastasi.

I've missed you a lot," Mikko replied.

He kävelivät ulos asemalta.

They walked out of the station.

Aurinko paistoi kirkkaasti.

The sun was shining brightly.

Ilma oli raikas.

The air was fresh.

He päättivät mennä kahvilaan.

They decided to go to a café.

Kahvila oli lähellä asemaa.

The café was near the station.

He istuivat ikkunan ääressä.

They sat by the window.

He tilasivat kahvia ja pullaa.

They ordered coffee and pastries.

He keskustelivat pitkään.

They talked for a long time.

He kertoivat toisilleen kaiken.

They told each other everything.

Mikko kertoi työstä.

Mikko talked about his job.

Sari kertoi arjestaan.

Sari talked about her daily life.

Kahvilasta he menivät kävelylle.

From the café, they went for a walk.

He kävelivät rautatieaseman puistoon.

They walked to the park by the railway station.

Puistossa oli kauniita kukkia.

The park had beautiful flowers.

Linnut lauloivat.

Birds were singing.

He pysähtyivät penkille.

They stopped at a bench.

Mikko otti Saria kädestä.

Mikko took Sari's hand.

"Oletko valmis muuttamaan kanssani?"

"Are you ready to move with me?"

Mikko kysyi varovasti.

Mikko asked cautiously.

Sari mietti hetken.

Sari thought for a moment.

Hän katsoi Mikon silmiin.

She looked into Mikko's eyes.

"Olen valmis," Sari vastasi hymyillen.

"I'm ready," Sari answered, smiling.

He kävelivät käsi kädessä pois puistosta.

They walked hand in hand out of the park.

He tunsivat, että kaikki oli paikallaan.

They felt that everything was in place.

Aika erillään oli tuntuva, mutta nyt oli uusi alku.

The time apart had been significant, but now it was a new beginning.

Helsinki tuntui entistä kauniimmalta heidän kävellessään yhdessä uudelle matkalle.

Helsinki seemed even more beautiful as they walked together towards a new journey.