FluentFiction - Finnish

Surviving Suomenlinna: An Unexpected Storm and Lifelong Lessons

FluentFiction - Finnish

15m 32sJune 2, 2024

Surviving Suomenlinna: An Unexpected Storm and Lifelong Lessons

1x
0:000:00
View Mode:
  • Taivas oli sininen ja meri rauhallinen, kun Mikko ja Leena astuivat lautalta Suomenlinnan saarelle.

    The sky was blue and the sea calm when Mikko and Leena stepped off the ferry onto the island of Suomenlinna.

  • Heillä oli koko päivä aikaa tutkia saarta.

    They had the whole day to explore the island.

  • "Katso tuota vanhaa linnoitusta", Leena sanoi innostuneena.

    “Look at that old fortress,” Leena said excitedly.

  • Mikko hymyili ja otti kameran esiin.

    Mikko smiled and took out his camera.

  • "Otetaan kuvia myöhemmin. Mennään nyt kävelemään."

    “We'll take pictures later. Let’s go for a walk now.”

  • He kävelivät kauniilla poluilla ja katselivat vanhoja rakennuksia.

    They walked along the beautiful paths and looked at the old buildings.

  • Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta yhtäkkiä taivas alkoi tummua.

    The sun was shining brightly, but suddenly the sky began to darken.

  • "Mikä tuo ääni on?", Mikko kysyi huolestuneena.

    “What’s that sound?” Mikko asked worriedly.

  • Leena katsoi taivaalle ja näki mustat pilvet.

    Leena looked up at the sky and saw black clouds.

  • "Se on ukkonen. Meidän pitäisi löytää suoja."

    “It’s thunder. We should find shelter.”

  • Mikko nyökkäsi ja juoksi lähimpään rakennukseen Leenan kanssa.

    Mikko nodded and ran to the nearest building with Leena.

  • Tuuli alkoi puhaltaa voimakkaasti ja sade iski ikkunoihin.

    The wind started to blow fiercely, and rain pounded on the windows.

  • "Olemme jumissa täällä", Leena sanoi hiljaa.

    “We’re stuck here,” Leena said quietly.

  • Mikko katsoi ulos ikkunasta ja mutisi: "Tämä on paha myrsky."

    Mikko looked out the window and muttered, “This is a bad storm.”

  • He istuivat hiljaa pitkään.

    They sat in silence for a long time.

  • Lopulta Leena rikkoi hiljaisuuden.

    Finally, Leena broke the silence.

  • "Tiedätkö, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen jumissa myrskyssä."

    “You know, this isn’t the first time I’ve been stuck in a storm.”

  • Mikko katsoi häntä yllättyneenä.

    Mikko looked at her, surprised.

  • "Ai? Kerro lisää."

    “Oh? Tell me more.”

  • Leena huokaisi.

    Leena sighed.

  • "Kun olin lapsi, eksyin metsässä myrskyllä.

    “When I was a child, I got lost in the forest during a storm.

  • Olin niin peloissani.

    I was so scared.

  • Löysin hylätyn mökin ja piilouduin sinne, kunnes vanhempani löysivät minut."

    I found an abandoned cabin and hid there until my parents found me.”

  • "Se kuulostaa pelottavalta", Mikko sanoi myötätuntoisesti.

    “That sounds terrifying,” Mikko said sympathetically.

  • "Mutta sinä selvisit."

    “But you made it through.”

  • Leena hymyili ja katseli ulos sadepisaroiden takaa.

    Leena smiled and looked out through the raindrops.

  • "Niin selvisin.

    “Yes, I made it through.

  • Ja selviämme tästäkin."

    And we’ll get through this too.”

  • Kun myrsky lopulta laantui, he olivat väsyneitä mutta helpottuneita.

    When the storm finally subsided, they were tired but relieved.

  • He lähtivät takaisin lautalle nähden, että taivas oli taas kirkas.

    They headed back to the ferry, seeing that the sky was clear once again.

  • "Viimeinkin", Mikko sanoi hymyssä suin.

    “At last,” Mikko said with a smile.

  • "Jep", Leena vastasi.

    “Yep,” Leena replied.

  • "Olimme yhdessä ja selvisimme."

    “We were together and we made it.”

  • He astelivat lautalle ja katsoivat taakseen Suomenlinnaa.

    They stepped onto the ferry and looked back at Suomenlinna.

  • Se oli ollut pelottava kokemus, mutta myös opettavainen.

    It had been a frightening experience, but also an educational one.

  • Kun laiva lähti liikkeelle, Leena katsoi Mikkoa ja hymyili.

    As the ship began to move, Leena looked at Mikko and smiled.

  • "Juuri tällaista seikkailua elämä joskus tarvitsee."

    “Sometimes, life needs a bit of adventure like this.”

  • Mikko nyökkäsi.

    Mikko nodded.

  • "Se opetti paljon, eikö vain?"

    “It taught us a lot, didn’t it?”

  • He olivat yhtä mieltä ja suuntasivat yhdessä kohti kotia,

    They agreed and headed home together,

  • tietäen, että heidän ystävyytensä oli entistä vahvempi myrskyn jälkeen.

    knowing that their friendship had grown even stronger after the storm.