Aino ja Mikko kävelivät hiljaisella polulla kohti Saimaan rantaa.

Aino and Mikko walked along a quiet path towards the shore of Saimaa.

Oli ilta, ja auringonlasku värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi.

It was evening, and the sunset painted the sky pink.

Aino piti Mikon kädestä kiinni ja katsoi eteenpäin mietteliäänä.

Aino held Mikko’s hand and looked ahead thoughtfully.

"Mitähän se valo oikeasti on?"

"What do you think that light really is?"

Aino kysyi hiljaisella äänellä.

Aino asked in a quiet voice.

Mikko kohautti olkiaan.

Mikko shrugged.

"En tiedä, mutta meidän täytyy selvittää se."

"I don’t know, but we need to find out."

Joka yö yli viikon ajan mystinen valo oli ilmestynyt veden ylle.

Every night for over a week, a mysterious light had appeared above the water.

Kyläläiset olivat levottomia ja pelkäsivät, että se oli jonkin suuren katastrofin merkki.

The villagers were uneasy and feared that it was a sign of a great catastrophe.

Aino ja Mikko olivat päättäneet tutkia asian tarkemmin.

Aino and Mikko had decided to investigate further.

He saapuivat rannalle ja istuivat suurelle kivelle.

They arrived at the shore and sat on a large rock.

Oli aivan hiljaista.

It was completely silent.

Ainoa ääni oli veden hiljainen liplatus.

The only sound was the quiet lapping of the water.

"Odottakaamme valo," Mikko sanoi.

"Let’s wait for the light," Mikko said.

He odottivat kärsivällisesti, ja pian valo ilmestyi.

They waited patiently, and soon the light appeared.

Se leijaili veden yllä ja loisti kirkkaana kuin tähti.

It hovered above the water, shining brightly like a star.

Mikko veti taskulampun esiin ja yritti valaista valon lähdettä, mutta ei nähnyt mitään poikkeavaa.

Mikko pulled out a flashlight and tried to illuminate the source of the light, but saw nothing unusual.

"Sillä täytyy olla jokin selitys," Aino sanoi.

"There must be some explanation," Aino said.

He päättivät lähteä soutuveneellä tarkastamaan lähemmin.

They decided to take a rowboat to inspect more closely.

Vene liukui hiljaa eteenpäin, ja valon lähde tuntui olevan lähempänä ja lähempänä.

The boat glided quietly forward, and the light source seemed to be getting closer and closer.

Lopulta he saapuivat paikalle, josta valo tuli.

Finally, they reached the spot from where the light came.

Veden alla oli vanha, hylätty majakka.

Under the water was an old, abandoned lighthouse.

Valo näytti tulevan sen kellarista.

The light seemed to be coming from its basement.

Mikko sukelsi rohkeasti veteen ja katosi pinnan alle.

Mikko bravely dived into the water and disappeared beneath the surface.

Aino odotti jännittyneenä veneessä.

Aino waited anxiously in the boat.

Hetken päästä Mikko ponnahti pinnalle takaisin.

After a moment, Mikko resurfaced.

Hänellä oli kädessään vanha lyhty.

He had an old lantern in his hand.

"Se on tämä!"

"It's this!"

Mikko henkäisi.

Mikko gasped.

"Tämä lyhty loisti veden alla.

"This lantern was glowing underwater.

Se heijastui jotenkin veden pintaan."

It somehow reflected on the water's surface."

He menivät yhdessä rantaan.

They went back to the shore together.

Majakan lyhty sammui vähitellen, ja mystinen valo katosi.

The lighthouse lantern gradually dimmed, and the mysterious light disappeared.

He veivät lyhdyn kylään ja kertoivat väelle löytönsä.

They took the lantern to the village and told everyone about their discovery.

Kaikki olivat helpottuneita.

Everyone was relieved.

He tiesivät nyt valon lähteen.

They now knew the source of the light.

Aino ja Mikko saivat kiitosta rohkeudestaan ja päättäväisyydestään.

Aino and Mikko were praised for their courage and determination.

He olivat ratkaisseet mysteerin, ja kylä saattoi taas nukkua rauhassa.

They had solved the mystery, and the village could sleep peacefully again.

Valo ei enää häirinnyt heidän uniaan.

The light no longer disturbed their dreams.

Ilta pimeni, mutta sydämissä loisti rauhallinen valo.

The evening darkened, but a peaceful light shone in their hearts.