Helsingin päärautatieaseman suuri kello näytti kymmentä aamulla.

The large clock at Helsinki's main train station showed ten in the morning.

Lauri seisoi asemalla kiireisten ihmisten keskellä.

Lauri stood amidst the bustling crowd.

Hänen täytyi löytää lahja.

He needed to find a gift.

Lahja hänen ystävälleen, Annalle, joka muutti uuteen kotiin.

A gift for his friend, Anna, who had moved into a new home.

Lauri tiesi, että aseman matkamuistomyymälä olisi oikea paikka.

Lauri knew that the station's souvenir shop would be the right place.

Hän astui liikkeeseen.

He stepped into the shop.

Myymälän kirkkaat valot ja värikkäät esineet saivat hymyn Laurin kasvoille.

The bright lights and colorful items brought a smile to Lauri's face.

Toinen puoli myymälästä oli täynnä pehmeitä karhuja, Helsinki-mukeja ja sinivalkoisia jääkaappimagneetteja.

One side of the shop was filled with soft bears, Helsinki mugs, and blue-and-white fridge magnets.

Lauri katseli ympärilleen tarkkaan.

Lauri looked around carefully.

“Mikä olisi sopiva lahja Annalle?” hän mietti ääneen.

“What would be a suitable gift for Anna?” he wondered aloud.

Hänen katseensa pysähtyi kauniisiin postikortteihin, joissa oli kuvia Helsingin kuuluisista maamerkeistä.

His gaze landed on beautiful postcards featuring images of Helsinki's famous landmarks.

“Ehkä ei,” hän ajatteli.

“Maybe not,” he thought.

Kortti ei ehkä riittäisi.

A postcard might not be enough.

Siitä hän näki hyllyn, jossa oli pieniä posliinihauvoja.

Then he saw a shelf with small porcelain dogs.

Eräs niistä hauvoista näytti aivan Annan lemmikkikoiralta, Eetulta.

One of the dogs looked exactly like Anna's pet dog, Eetu.

“Täydellistä!” Lauri hihkui hiljaa itsekseen.

“Perfect!” Lauri quietly exclaimed to himself.

Hän otti posliinihauvan hellästi käsiinsä ja suuntasi kassalle.

He gently picked up the porcelain dog and headed to the cashier.

Kassaneiti hymyili lämpimästi.

The cashier smiled warmly.

"Kaunis valinta," hän sanoi, kun Lauri ojensi maksukorttinsa.

"Beautiful choice," she said as Lauri handed over his credit card.

Lauri kiitti ja laittoi posliinihauvan varovasti laukkuunsa.

Lauri thanked her and carefully placed the porcelain dog in his bag.

Hän tunsi olonsa helpottuneeksi.

He felt a sense of relief.

Lahjan täydellinen valinta oli tehty.

The perfect gift had been chosen.

Lauri astui ulos myymälästä.

Lauri stepped out of the shop.

Aseman kellotorni kohosi hänen edessään, ja Lauri tunsi ylpeyttä.

The station's clock tower loomed ahead, and Lauri felt a sense of pride.

Hän oli valmis.

He was ready.

Hänen seuraava suunnitelmansa oli mennä Annan luokse lahjoineen ja toivottaa onnea uuteen kotiin.

His next plan was to go to Anna’s with the gift and wish her well in her new home.

Aurinko paistoi kirkkaasti Helsingin taivaalla, ja Lauri käveli hyväntuulisena kohti metroasemaa.

The sun shone brightly in the Helsinki sky, and Lauri walked cheerfully toward the metro station.

Hänen sydämensä oli kevyempi kuin koskaan.

His heart was lighter than ever.

Lahja oli hankittu ja ystävyys sai uuden kauniin muiston.

The gift was bought, and the friendship received a new beautiful memory.

Tarina päättyi tähän.

The story ended there.

Lauri oli onnellinen ja tyytyväinen.

Lauri was happy and content.

Ole hetki kaunis, täynnä aurinkoa ja iloa.

Let the moment be beautiful, filled with sunshine and joy.