Helsingin keskusrautatieaseman kello löi kahdeksan.

The clock at Helsinki Central Railway Station struck eight.

Aino odotti laiturilla.

Aino waited on the platform.

Hän katseli ihmisiä.

She watched people.

Kaikki olivat kiireisiä.

Everyone was busy.

Kuka tuli vastaan?

Who came towards her?

Se oli Mika!

It was Mika!

He eivät olleet nähneet toisiaan vuosiin.

They hadn't seen each other in years.

"Aino!

"Aino!

Hyvä nähdä sinut!"

Good to see you!"

Mika huusi.

Mika shouted.

Hän hymyili leveästi.

He smiled broadly.

Aino halasi Mikaa.

Aino hugged Mika.

"Mika!

"Mika!

On niin kauan!"

It's been so long!"

Aino sanoi.

Aino said.

Hän oli iloinen ja vähän hermostunut.

She was happy and a little nervous.

"Meillä on koko päivä aikaa," Mika sanoi.

"We have the whole day," Mika said.

"Tehdään jotain hauskaa!"

"Let's do something fun!"

He lähtivät tutkimaan kaupunkia.

They set off to explore the city.

Ensimmäinen pysäkki oli Esplanadin puisto.

The first stop was Esplanade Park.

Puut heiluivat lempeässä tuulessa.

The trees swayed in the gentle breeze.

Aino ja Mika kävelivät hitaasti.

Aino and Mika walked slowly.

"Muisteleeko tätä paikkaa?"

"Do you remember this place?"

Aino kysyi.

Aino asked.

"Totta kai!

"Of course!

Me tulimme tänne kesällä," Mika sanoi.

We came here in the summer," Mika said.

"Muistatko jäätelökioskin?"

"Do you remember the ice cream kiosk?"

He menivät jäätelökioskille ja ostivat tuutteja.

They went to the ice cream kiosk and bought cones.

Jäätelö oli kylmää ja makeaa.

The ice cream was cold and sweet.

He istuivat puiston penkillä.

They sat on a bench in the park.

"Muistin, että sinä pidät mansikkajäätelöstä," Aino sanoi.

"I remembered that you like strawberry ice cream," Aino said.

"Olet oikeassa.

"You're right.

Se on parasta," Mika sanoi.

It's the best," Mika said.

He nauroivat ja juttelivat vanhoista ajoista.

They laughed and talked about old times.

Seuraava kohde oli Tuomiokirkko.

The next destination was the Cathedral.

He kiipesivät portaita ylös.

They climbed the stairs.

He katselivat kaupunkia ylhäältä päin.

They viewed the city from above.

Näkymä oli upea.

The view was magnificent.

"Olen ikävöinyt näitä maisemia," Mika sanoi.

"I've missed these sights," Mika said.

Aino nyökkäsi.

Aino nodded.

"Helsinki on kaunis kaupunki."

"Helsinki is a beautiful city."

He päättivät syödä lounasta Kauppatorilla.

They decided to have lunch at the Market Square.

He ostivat lihapiirakoita.

They bought meat pies.

Ne olivat kuumia ja herkullisia.

They were hot and delicious.

Mika kertoi tarinan ajasta, jolloin hän asui ulkomailla.

Mika told a story about a time when he lived abroad.

"Suomessa kaikki on erilaista," Mika sanoi.

"In Finland, everything is different," Mika said.

"Täällä on rauhallisempaa."

"It's more peaceful here."

"Aivan.

"Absolutely.

Täällä on koti," Aino vastasi.

Here is home," Aino replied.

He katselivat merta ja lokkeja.

They watched the sea and the seagulls.

Viimeinen kohde oli Linnanmäen huvipuisto.

The last stop was the Linnanmäki amusement park.

He menivät vuoristorataan.

They went on the roller coaster.

Se oli jännittävää.

It was thrilling.

He nauroivat ja huusivat.

They laughed and screamed.

Kun ilta tuli, he palasivat rautatieasemalle.

When evening came, they returned to the railway station.

Oli aika hyvästellä.

It was time to say goodbye.

"Oli mukava päivä, Mika," Aino sanoi.

"It was a nice day, Mika," Aino said.

Hän hymyili.

She smiled.

"Oli mahtavaa nähdä sinut," Mika sanoi.

"It was great to see you," Mika said.

"Ollaan yhteydessä."

"Let's stay in touch."

He halasivat ja lähtivät omille teilleen.

They hugged and went their separate ways.

Vaikka päivä oli ohi, muisto jäi.

Although the day was over, the memory remained.

"Kiitos Aino," Mika ajatteli bussissa.

"Thank you, Aino," Mika thought on the bus.

Aino käveli kotiin ja mietti, kuinka ystävyys voi kestää aikaa ja etäisyyttä.

Aino walked home, thinking about how friendship can withstand time and distance.

Loppu.

The end.