Aurinko paistoi kirkkaasti Helsingin päärautatieasemalla.

The sun was shining brightly at Helsinki's main railway station.

Paljon ihmisiä liikkui ympäriinsä.

Many people were moving around.

Aino istui penkillä ja odotti junaa.

Aino was sitting on a bench, waiting for the train.

Junan piti lähteä vartin kuluttua.

The train was supposed to depart in fifteen minutes.

Aino kuuli junien ääniä ja ihmisten puhetta.

Aino heard the sounds of trains and people talking.

Hänellä oli hyvä olo, kunnes yhtäkkiä hänen ihoaan alkoi kutittaa.

She felt good, until suddenly her skin began to itch.

Aino huomasi, että hänen käsiin ilmestyi punaisia läikkiä.

Aino noticed red spots appearing on her hands.

Hän tunsi olonsa oudon tukalaksi.

She felt strangely uncomfortable.

Aino tiesi, että hänellä oli joskus allergisia reaktioita. Mutta tähän asti ne eivät olleet vakavia.

Aino knew she sometimes had allergic reactions, but until now, they had not been serious.

Nyt kuitenkin hänen hengitys muuttui raskaaksi.

Now, however, her breathing became heavy.

Hän alkoi yskiä ja hengitys tuntui vaikealta.

She started coughing and felt difficulty breathing.

Aino nousi ylös ja yritti kävellä aseman sisään.

Aino stood up and tried to walk inside the station.

Hän näki penkillä istuvan vanhan rouvan ja kysyi apua.

She saw an old lady sitting on a bench and asked for help.

"Anteeksi, voisitteko auttaa minua?" Aino sanoi heikosti.

"Excuse me, could you help me?" Aino said weakly.

"En voi hengittää kunnolla."

"I can't breathe properly."

Vanha rouva nousi nopeasti.

The old lady quickly stood up.

"Totta kai autan, odota hetki," hän sanoi ja haki lähimmän aseman työntekijän.

"Of course, I'll help, wait a moment," she said and fetched the nearest station employee.

Aseman työntekijä tuli paikalle ja näki, että Aino oli hädässä.

The station employee arrived and saw that Aino was in distress.

"Oletko allerginen jollekin?" hän kysyi huolestuneena.

"Are you allergic to something?" she asked worriedly.

"Kyllä, mutta en tiedä mille," Aino vastasi heikosti.

"Yes, but I don't know to what," Aino answered weakly.

Työntekijä otti esiin kännykkänsä ja soitti ambulanssin.

The employee took out her phone and called an ambulance.

"Pidä huoli, että pysyt rauhallisena. Apua on tulossa pian," hän sanoi Ainolle.

"Make sure you stay calm. Help is coming soon," she told Aino.

Aino yritti hengittää syvään, vaikka se oli vaikeaa.

Aino tried to breathe deeply, although it was difficult.

Pian ambulanssi saapui.

Soon, the ambulance arrived.

Ensihoitajat tulivat nopeasti paikalle.

The paramedics quickly came to the scene.

He antoivat Ainolle lääkettä, joka helpotti hänen allergista reaktiotaan.

They gave Aino medication that relieved her allergic reaction.

Ensihoitajat tarkistivat, että Aino oli kunnossa.

The paramedics checked that Aino was okay.

Hetken kuluttua Aino pystyi taas hengittämään normaalisti.

After a moment, Aino was able to breathe normally again.

Hän kiitti vanhaa rouvaa ja aseman työntekijää.

She thanked the old lady and the station employee.

"Kiitos paljon avustanne," hän sanoi.

"Thank you very much for your help," she said.

"Ei mitään. Tärkeintä on, että olet kunnossa nyt," aseman työntekijä vastasi hymyillen.

"You're welcome. The important thing is that you're okay now," the station employee replied with a smile.

Aino tunsi olonsa helpottuneeksi ja kiitolliseksi.

Aino felt relieved and grateful.

Hän käveli takaisin penkille ja istui alas.

She walked back to the bench and sat down.

Muutaman minuutin kuluttua hänen junansa saapui.

A few minutes later, her train arrived.

Aino nousi junaan ja istui ikkunapaikalle.

Aino boarded the train and sat by the window.

Hän katsoi ulos, kun juna lähti liikkeelle.

She looked out as the train started moving.

"Kaikki päättyi hyvin," Aino ajatteli hymyillen.

"Everything ended well," Aino thought with a smile.

Aino oppi, että apua voi saada, kun sitä tarvitsee.

Aino learned that help is available when you need it.

Junamatka jatkui rauhallisesti ja Aino tunsi olonsa turvalliseksi.

The train journey continued peacefully, and Aino felt safe.

Helsinki jäi taakse ja elämä jatkui eteenpäin.

Helsinki faded into the distance, and life moved forward.