Ansa seisoi Startup Incubatorin suuressa salissa keskellä Helsingin vilkasta keskustaa.

Ansa stood in the large hall of the Startup Incubator in the bustling center of Helsinki.

Oli Juhannus, ja meri-ilman tuoksu sekoittui kukkaseppeleiden tuoksuun.

It was Midsummer, and the scent of the sea air mixed with the fragrance of flower wreaths.

Pitkät kesäpäivät tekivät tilasta valoisan ja energisen.

The long summer days made the space bright and energetic.

Ympärillä oli nuoria yrittäjiä ja sijoittajia, jotka keskustelivat innostuneesti tulevaisuudesta.

Around her were young entrepreneurs and investors, enthusiastically discussing the future.

Ansa oli nuori yrittäjä.

Ansa was a young entrepreneur.

Hän rakasti kestävää muotia ja oli päättänyt luoda oman yrityksen.

She loved sustainable fashion and was determined to create her own company.

Hänen mielessään oli kuitenkin jatkuva pelko: miten saada sijoittajia kiinnostumaan?

However, a constant fear haunted her: how to get investors interested?

Hänen startupinsa tarvitsi rahoitusta, mutta Ansa oli ujo ja hiljainen.

Her startup needed funding, but Ansa was shy and quiet.

Hän oli harjoitellut esitystään monta kertaa peilin edessä, mutta pelkäsi yhä epäonnistumista.

She had practiced her pitch many times in front of the mirror but still feared failure.

Ilmassa oli juhlan tuntua, kun Ansa astui sisään.

There was a festive atmosphere in the air as Ansa walked in.

Hän piti käsissään pieniä paperilappuja, joihin oli kirjoittanut tärkeitä kohtia pitchistään.

She held small sheets of paper in her hands, on which she had written key points of her pitch.

Hän hengitti syvään ja astui kohti sijoittajia.

She took a deep breath and walked toward the investors.

"Sinä pystyt tähän," hän ajatteli ja muisti, miten lähellä heidän yrityksellään oli jo ollut menestystä.

"You can do this," she thought, remembering how close her company had already come to success.

Ansa näki sijoittajan, jossa oli hänen viimeinen toivonsa, Tiitus.

Ansa saw the investor who was her last hope, Tiitus.

Tiitus oli tunnettu sillä, että hän investoi juuri sellaisiin yrityksiin, joita Ansa oli perustamassa.

Tiitus was known for investing in exactly the type of companies Ansa was starting.

Sydän pamppaili lujaa, kun Ansa lähestyi häntä.

Her heart was pounding as she approached him.

"Hei, olen Ansa, ja minulla on sinulle jotain erityistä," hän aloitti varovasti.

"Hi, I'm Ansa, and I have something special for you," she began cautiously.

Tiitus kuunteli aluksi kohteliaasti, mutta kun Ansa puhui lisää, hänen ilmeensä muuttui.

At first, Tiitus listened politely, but as Ansa spoke more, his expression changed.

Hän katsoi ympärilleen, vilkaisi kelloaan.

He looked around and glanced at his watch.

Ansa huomasi tämän ja epävarmuus kasvoi.

Ansa noticed this and her uncertainty grew.

Hän hapuili sanoissaan, ajatukset menivät sekaisin.

She stumbled over her words, her thoughts becoming jumbled.

Silloin Ansa pysähtyi.

Then Ansa paused.

Hän sulki silmänsä hetkeksi ja hengitti syvään.

She closed her eyes for a moment and took a deep breath.

"Tiitus, ymmärrän miksi voisit olla epäileväinen," hän sanoi sitten voimakkaammin.

"Tiitus, I understand why you might be skeptical," she said then more confidently.

"Mutta tämän muotilinjan kautta me voimme oikeasti muuttaa maailmaa.

"But through this fashion line, we can truly change the world.

Näihin vaatteisiin käytetään kierrätettyjä materiaaleja.

These clothes use recycled materials.

Jokainen tuote on tehty rakkaudella ja kestävillä tuotantomenetelmillä."

Each product is made with love and sustainable production methods."

Tiitus katsoi nyt suoraan Ansan silmiin.

Tiitus now looked directly into Ansa's eyes.

Hän näki intohimon ja määrätietoisuuden.

He saw the passion and determination.

Ansa puhui edelleen, mutta nyt hän puhui sydämestään.

Ansa continued speaking, but now she spoke from her heart.

Hän kertoi visioistaan, tavoitteistaan ja siitä, miksi tämä työtä merkitsi niin paljon hänelle.

She talked about her visions, goals, and why this work meant so much to her.

Kun Ansa lopetti, Tiitus hymyili.

When Ansa finished, Tiitus smiled.

"Tiedätkö, Ansa?

"You know, Ansa?

Tämä oli juuri sitä, mitä halusin kuulla.

This was exactly what I wanted to hear.

Olen kiinnostunut."

I'm interested."

Ansa tunsi helpotuksen aallon vyöryvän lävitseen.

Ansa felt a wave of relief wash over her.

Hän oli tehnyt sen.

She had done it.

Hän oli voittanut pelkonsa ja saanut sijoittajan kiinnostumaan.

She had conquered her fear and gotten an investor interested.

Se hetki oli käännekohta.

That moment was a turning point.

Hän ymmärsi, että todellinen intohimo oli avain menestykseen.

She realized that true passion was the key to success.

Midsummer yössä Helsinki loisti valossa.

On Midsummer night, Helsinki shone with light.

Ansa tiesi nyt, että hän pystyisi tähän.

Ansa now knew that she could do this.

Askel askeleelta, päivä päivältä, hän oli lähempänä unelmaansa.

Step by step, day by day, she was closer to her dream.

Ja jokainen pelko oli vain kivi tiellä, jonka hän voisi poistaa matkallaan kohti menestystä.

And every fear was just a stone on the road she could remove on her path to success.