Mikä ilta se oli.

What an evening it was.

Taivas oli maalattu kauniilla oranssiin sävyillä, ja juhannuskokko loimusi kirkkaasti järven rannalla.

The sky was painted in beautiful shades of orange, and the midsummer bonfire blazed brightly by the lake.

Tuomo käveli hermostuneena kohti Annikin ja huomasi hänen hymynsä, kun he tapasivat katseensa.

Tuomo walked nervously towards Annikki and noticed her smile when their eyes met.

Hän oli odottanut tätä hetkeä jo monta viikkoa.

He had been waiting for this moment for several weeks.

Tuomo oli suunnitellut kaiken.

Tuomo had planned everything.

Ilta alkoi perinteisillä juhannuslauluilla, joita soitettiin vilkkaalla festivaalialueella.

The evening began with traditional midsummer songs played in the lively festival area.

Festivaali oli täynnä värikkäitä koristeita, ja järvi kimalteli kauniisti taustalla.

The festival was full of colorful decorations, and the lake shimmered beautifully in the background.

Annikki hymyili innoissaan, nauttien ruuasta ja musiikista.

Annikki smiled excitedly, enjoying the food and music.

Hän oli aina rakastanut juhannuksen juhlintaa ja erityisesti sen spontaaniutta.

She had always loved the midsummer celebrations, especially their spontaneity.

Tuomon sydän jyskytti kovaa, kun hän hymyili Annikkille.

Tuomo's heart was pounding as he smiled at Annikki.

"Minulla on yllätys sinulle," hän sanoi.

"I have a surprise for you," he said.

Hän halusi yllättää Annikin ilotulitteilla.

He wanted to surprise Annikki with fireworks.

Hän oli kuullut, että Annikki piti ilotulituksista.

He had heard that Annikki liked fireworks.

Hän ei ollut kuitenkaan koskaan itse sytyttänyt niitä.

However, he had never lit them himself.

Mutta nyt oli täydellinen aika.

But now was the perfect time.

"Se on mahtava idea!"

"That's a great idea!"

Annikki sanoi innostuneena ja odotti jännittyneenä.

Annikki said excitedly and waited eagerly.

Tuomo sytytti yhden ilotulitteen huolimattomasti.

Tuomo lit a firework carelessly.

Aluksi kaikki näytti sujuvan hyvin, mutta sitten ilotulite lensi sivulle ja osui lähellä olevaan pensaaseen.

At first, everything seemed to be going well, but then the firework flew to the side and hit a nearby bush.

Pensas syttyi liekkeihin, ja Tuomo katsoi kauhuissaan.

The bush caught fire, and Tuomo watched in horror.

Hän juoksi kohti tulta yrittäen sammuttaa sitä jaloin, mutta se vain paheni.

He ran towards the fire, trying to put it out with his feet, but it only got worse.

Ihmiset alkoivat kerääntyä ympärille, ja joku toi ämpärillisen vettä.

People started gathering around, and someone brought a bucket of water.

Muutamassa minuutissa tuli oli sammutettu.

Within minutes, the fire was out.

Annikki purskahti nauruun ja katsoi Tuomoa, jolla oli nolo ilme kasvoillaan.

Annikki burst into laughter and looked at Tuomo, who had an embarrassed look on his face.

"Tuomo, ei hätää!

"Tuomo, don't worry!

Onhan tämä juhannus," Annikki sanoi hymyillen.

It's midsummer after all," Annikki said, smiling.

Tuomo huokaisi syvään ja naurahti.

Tuomo sighed deeply and chuckled.

"Anteeksi, halusin vain tehdä hienon vaikutuksen."

"I'm sorry, I just wanted to make a great impression."

"Hassu," Annikki vastasi.

"Funny," Annikki replied.

"Pidän sinusta tällaisena.

"I like you just the way you are.

Olet ihana juuri noin."

You’re wonderful just like that."

Tuomo tunsi helpotusta ja onnea.

Tuomo felt relief and happiness.

Siitä illasta tuli ikimuistoinen - ei ilotulitusten ansiosta, vaan heidän yhteisen käänteensä ja naurunsa vuoksi.

That evening became unforgettable—not because of the fireworks, but because of their shared twist and laughter.

He päättivät palata takaisin festivaaleille ja nauttia illasta sellaisena kuin se oli.

They decided to return to the festival and enjoy the evening as it was.

Ilta jatkui naurun ja tanssin merkeissä.

The evening continued with laughter and dancing.

Tuomo oppi, että pieni kömmähdys ei haittaa.

Tuomo learned that a small mishap doesn’t matter.

Tärkeintä oli olla oma itsensä.

The most important thing was to be yourself.

Annikki arvosti hänen rehellisyyttään ja sydämellisyyttään.

Annikki appreciated his honesty and warmth.

Yhdessä he viettivät juhannuksen, nauttien jokaisesta hetkestä.

Together, they celebrated midsummer, enjoying every moment.

Järvi kimmelsi kauniisti heidän takanaan, ja he tiesivät - tämä oli vasta heidän tarinansa alku.

The lake shimmered beautifully behind them, and they knew—this was just the beginning of their story.