Kuin taivaalta laskeva sininen verho, kesä täytti Suomenlinnan kadut ja kujat iloisella valolla.

Like a descending blue curtain from the sky, summer filled the streets and alleys of Suomenlinna with joyous light.

Aurinko hehkui korkealla taivaalla, eikä merituulen viileys vienyt sen lämpöä pois.

The sun glowed high in the sky, and the cool sea breeze did not take away its warmth.

Aleksi astui laivan kannelta kiviportaille, hengittäen syvään kesäistä ilmaa.

Aleksi stepped from the ship onto the stone steps, inhaling the summer air deeply.

Juhannus oli juuri alkanut, ja saari kuhisi turisteista ja paikallisista.

Midsummer had just begun, and the island was teeming with tourists and locals.

Aleksi oli tullut tänne etsien menneisyytensä palasia.

Aleksi had come here in search of pieces of his past.

Lapsuus orpokodissa Helsingissä oli ollut rankkaa, mutta hän muisti ilon hetket retkistä Suomenlinnaan.

His childhood in an orphanage in Helsinki had been tough, but he remembered the joyful moments of trips to Suomenlinna.

Isot kivimuurit, vanhat tykit ja kauniit merinäköalat olivat silloin tuoneet valoa hänen päiviinsä.

The large stone walls, old cannons, and beautiful sea views had then brought light to his days.

Aleksi käveli hitaasti saarta ympäröivää polkua pitkin.

Aleksi walked slowly along the path surrounding the island.

Hän katseli meren sinistä sävyä, joka muuttui aaltojen mukana.

He watched the shades of blue in the sea, changing with the waves.

Laineet loivat rauhoittavaa ääntä, kun ne iskeytyivät rantaan.

The waves created a soothing sound as they struck the shore.

Hän kulki orpotyttö Liinan kanssa näitä polkuja lapsena.

As a child, he had walked these paths with the orphan girl Liina.

Muistot palasivat kirkkaasti mieleen, ja hän tunsi kaipausta.

Memories came back clearly, and he felt a sense of longing.

Saarella oli paljon väkeä.

The island was bustling with people.

Ihmiset nauroivat, tanssivat, ja paistoivat makkaraa.

They were laughing, dancing, and roasting sausages.

Perheet olivat kerääntyneet nurmikentille piknikille.

Families had gathered on the lawns for picnics.

Aleksi huomasi lapsia leikkimässä kuten hän oli tehnyt aikoinaan.

Aleksi noticed children playing as he had once done.

Hän istuutui vanhalle kiviseinälle ja katseli ympärilleen.

He sat down on an old stone wall and looked around.

Hän näki värikkäät kukkaseppeleet ja nuotion valon heijastuvat ihmisten kasvoilla.

He saw colorful flower crowns and the reflection of bonfire light on people's faces.

Ilta alkoi hämärtyä, ja juhannuskokko sytytettiin.

Evening began to fall, and the midsummer bonfire was lit.

Aleksi katseli liekkejä, jotka kohosivat korkealle taivaalle.

Aleksi watched the flames rising high into the sky.

Hänen sydämessään sykki sekoitus iloa ja surua.

His heart beat with a mix of joy and sorrow.

Yhtäkkiä joku kosketti hänen olkapäätään.

Suddenly, someone touched his shoulder.

Aleksi kääntyi ja näki tutut kasvot.

Aleksi turned and saw a familiar face.

"Aleksi, etkö tunne minua?"

"Aleksi, don't you recognize me?"

kysyi Liina hymyillen.

asked Liina, smiling.

Heidät yhdisti jälleen sattuma, tai ehkä johdatus, mutta tunne oli vahva.

They were reunited by chance, or perhaps by fate, but the feeling was strong.

Liinan läsnäolo toi muistoihin uusia sävyjä.

Liina's presence brought new shades to the memories.

He kävelivät saarella yhdessä, puhuivat menneestä ja nykyhetkestä.

They walked around the island together, talking about the past and the present.

Liina kertoi omasta elämästään ja tavoistaan käsitellä menneitä haavoja.

Liina shared her own life and ways of dealing with past wounds.

He istuivat meren äärellä puhuen pitkään yöhön, kunnes taivas alkoi vaalentua aamun merkiksi.

They sat by the sea, talking late into the night until the sky began to lighten, marking the arrival of morning.

Aamun sarastaessa Aleksi tunsi olonsa kevyemmäksi.

As dawn broke, Aleksi felt lighter.

Hän oli kohdannut menneisyytensä, mutta myös löytänyt uuden voiman jatkaa eteenpäin.

He had faced his past but also found a new strength to move forward.

Hän ymmärsi, ettei lapsuuden haavoja voinut koskaan täysin unohtaa, mutta niiden kanssa oppi elämään.

He understood that childhood wounds could never be fully forgotten, but one could learn to live with them.

Hän päätti jäädä Helsinkiin ja rakentaa täällä uuden elämänsä.

He decided to stay in Helsinki and build a new life here.

Juhannuksen jälkeinen päivä oli kirkas ja lämmin.

The day after Midsummer was bright and warm.

Aleksi katsoi kaupunkia uudesta näkökulmasta.

Aleksi looked at the city from a new perspective.

Hänen mielessään oli nyt enemmän rauhaa ja toivoa.

Now, his mind was filled with more peace and hope.

Suomi, hänen kotinsa, tuntui jälleen turvalliselta.

Finland, his home, felt safe once more.

Hän oli löytänyt yhteyden menneisyyden ja nykyisyyden välille, ja vaikka matka ei ollut aina helppo, se oli ollut sen arvoinen.

He had found a connection between the past and the present, and although the journey had not always been easy, it had been worth it.

Nyt oli aika aloittaa uusi luku elämässä.

It was now time to start a new chapter in life.

Juhannuksen juhla oli muuttanut kaiken.

The Midsummer celebration had changed everything.

Aleksi nousi laivaan ja katsoi vielä kerran taakseen Suomenlinnan silhuettia.

Aleksi boarded the ship and took one last look at the silhouette of Suomenlinna.

Hän tiesi tulevansa takaisin, mutta tällä kertaa sydän täynnä rauhaa ja toivoa tulevaisuuteen.

He knew he would return, but this time with a heart full of peace and hope for the future.