Kesän juhla-aamu valkeni lämpimänä ja kirkkaana Helsingin vanhalla torilla.

The summer festival morning dawned warm and bright at the old market square in Helsinki.

Midsummer Festival oli täydessä vauhdissa.

The Midsummer Festival was in full swing.

Vanhat talot olivat koristeltu värikkäin nauhoin ja valoin.

The old buildings were decorated with colorful ribbons and lights.

Torilla soi perinteinen musiikki, ja ihmiset tanssivat iloisesti.

Traditional music played in the square, and people danced joyfully.

Torin keskellä seisoi suuri patsas, jota kaikki halusivat nähdä.

In the center of the square stood a large statue that everyone wanted to see.

Aino käveli torin halki.

Aino walked through the square.

Hän oli palannut Helsinkiin monen vuoden jälkeen.

She had returned to Helsinki after many years.

Hän oli asunut ulkomailla pitkään ja tunsi olonsa vieraaksi kotikaupungissaan.

She had lived abroad for a long time and now felt like a stranger in her hometown.

Aino katseli ympärilleen, muistellen menneitä.

Aino looked around, remembering the past.

Hän tunsi nostalgian ja kaipauksen sisällään.

She felt nostalgia and longing within her.

“Terve, Aino!” Olli huikkasi hymyillen.

“Hello, Aino!” Olli called out with a smile.

Olli oli vanha kalastaja ja Ainon lapsuudenystävä.

Olli was an old fisherman and Aino’s childhood friend.

Ollilla oli ollut salaisia tunteita Ainoa kohtaan jo pitkään.

Olli had secretly harbored feelings for Aino for a long time.

Hän toivoi voivansa kertoa tunteistaan tänä juhlapäivänä.

He hoped that he could express his feelings on this festive day.

Vilma, Ainon serkku ja paras ystävä, saapui myös torille.

Vilma, Aino’s cousin and best friend, also arrived at the square.

Vilma oli käytännöllinen ja maa- rinni, vaikka hänkin tunsi salaa kateutta Ainon seikkailuista.

Vilma was practical and down-to-earth, though she secretly felt envious of Aino’s adventures.

Hän ei koskaan ollut matkustanut pois Helsingistä.

She had never traveled outside of Helsinki.

Tuuli alkoi voimistua, ja taivaanrantaan ilmestyi tummia pilviä.

The wind began to strengthen, and dark clouds appeared on the horizon.

"Näyttää siltä, että myrsky on tulossa," Vilma sanoi huolestuneena.

"It looks like a storm is coming," Vilma said worriedly.

Yhtäkkiä alkoi sataa rankasti.

Suddenly, it began to rain heavily.

Ihmiset huusivat ja juoksivat suojaan.

People shouted and ran for cover.

Torista tuli hetkessä kaoottinen.

The square became chaotic in an instant.

Aino, Olli ja Vilma yrittivät pysyä yhdessä, mutta heidät erotettiin väkijoukossa.

Aino, Olli, and Vilma tried to stay together, but they were separated in the crowd.

Aino katseli ympärilleen, etsien ystäviään.

Aino looked around, searching for her friends.

Hän tunsi sisällään pelkoa ja epävarmuutta.

She felt fear and uncertainty within her.

Hänen täytyi löytää Olli ja Vilma.

She had to find Olli and Vilma.

Aino teki päätöksen: hän uskaltaisi kohdata myrskyn ja etsiä heidät.

Aino made a decision: she would brave the storm and search for them.

Tuuli repi Ainon hiuksia ja sade kasteli hänet läpimäräksi.

The wind tore at Aino's hair, and the rain soaked her to the skin.

Olli pysyi torilla etsien Ainoa.

Olli stayed in the square, looking for Aino.

Hän ei voinut lähteä ennen kuin tiesi, että Aino oli turvassa.

He couldn’t leave until he knew Aino was safe.

Olli käytti koko voimiaan työnnellen väkijoukon läpi.

Olli used all his strength to push through the crowd.

Vilma tukahdutti kateuden tunteensa.

Vilma suppressed her feelings of jealousy.

Hän keskittyi vain siihen, että löytäisi Ainon.

She focused only on finding Aino.

Vilma juoksi patsaalle, toivoen, että näkisi Ainon siellä.

Vilma ran to the statue, hoping to see Aino there.

Patsaan juurella, keskellä myrskyä, he kaikki kohtasivat.

At the base of the statue, in the middle of the storm, they all met.

Ainon sydän jyskytti, kun hän näki Ollin ja Vilman lähestymässä.

Aino's heart pounded as she saw Olli and Vilma approaching.

He halasivat toisiaan tiukasti, kiitollisina siitä, että olivat jälleen yhdessä.

They hugged each other tightly, grateful to be together again.

Aino katsoi Olli suoraan silmiin ja tiesi, että hänen oli aika kohdata menneisyytensä.

Aino looked Olli straight in the eyes and knew it was time to face her past.

"Olli, minun on kerrottava sinulle jotain," hän sanoi.

"Olli, I have something to tell you," she said.

Olli veti syvään henkeä ja vastasi, "Aino, olen aina rakastanut sinua."

Olli took a deep breath and replied, "Aino, I have always loved you."

Hetken hiljaisuuden jälkeen Aino hymyili ja sanoi, "Minäkin rakastan sinua, Olli."

After a moment of silence, Aino smiled and said, "I love you too, Olli."

Vilma huokasi helpotuksesta.

Vilma sighed with relief.

Hänen kateutensa suli pois ja hän tunsi iloa Ainon ja Ollin puolesta.

Her jealousy melted away, and she felt joy for Aino and Olli's sake.

Vaikka myrsky raivosi ympärillä, heillä oli hetki rauhaa ja ymmärrystä.

Although the storm raged around them, they had a moment of peace and understanding.

Kun myrsky laantui, he kävelivät yhdessä torin halki, käsi kädessä.

As the storm subsided, they walked together through the square, hand in hand.

Aino päätti jäädä Helsinkiin ja aloittaa uuden luvun elämässään.

Aino decided to stay in Helsinki and start a new chapter in her life.

Olli tunsi vahvan luottamuksen heidän tulevaisuudestaan.

Olli felt a strong trust in their future.

Vilma löysi tyyneyttä ja onnellisuutta ystäviensä päätöksistä.

Vilma found peace and happiness in her friends’ decisions.

Helsinki tuntui jälleen kodilta, ja Midsummer Festival jatkui tanssin ja laulun merkeissä.

Helsinki felt like home again, and the Midsummer Festival continued with dance and song.

Kolmikko seisoi torin keskellä patsaalla, tuntien että kaikki oli kohdallaan.

The trio stood in the middle of the square at the statue, feeling that everything was in its right place.