Aurinko paistoi kirkkaasti, kun nousimme bussista sairaalan edessä.

The sun was shining brightly as we got off the bus in front of the hospital.

Olin innoissani ja hieman hermostunut.

I was excited and a bit nervous.

Päivä oli erityinen, sillä koulumme oli järjestänyt vierailun psykiatriseen osastoon.

The day was special because our school had arranged a visit to the psychiatric ward.

Tämä oli tilaisuus oppia mielenterveydenhoidosta ja ammateista.

This was an opportunity to learn about mental health care and various professions.

Lähdimme kävelemään kohti sisäänkäyntiä, Eero vierelläni.

We started walking toward the entrance, with Eero by my side.

Hän oli hiljainen ja mietteliäs.

He was quiet and pensive.

Osasto oli sterilisoitu ja kliininen.

The ward was sterilized and clinical.

Kirkkaasti valaistut käytävät tuntuivat sekä turvallisilta että tukahduttavilta.

The brightly lit hallways felt both safe and stifling.

Kaikella oli oma paikkansa.

Everything had its place.

Huomasin, että monilla potilailla oli omansa, näkymättömät tarinat.

I noticed that many patients had their own, invisible stories.

"Odotan, että opin paljon", sanoin Eerolle.

“I’m looking forward to learning a lot,” I said to Eero.

Hän nyökkäsi ja hymyili heikosti.

He nodded and smiled faintly.

Tutustumiskierros alkoi.

The tour began.

Hoitajat kertoivat työstään ja auttoivat meitä ymmärtämään, miten he tukevat potilaita.

The nurses talked about their work and helped us understand how they support the patients.

Eero katseli kaikkea tarkasti ja teki muistiinpanoja.

Eero watched everything closely and took notes.

Hän unelmoi tulevansa psykiatriksi.

He dreamed of becoming a psychiatrist.

Opetusosuudella hoitaja kertoi potilaiden hoidosta.

During the educational session, a nurse spoke about patient care.

Hän mainitsi, että eettisyys oli tärkeä osa työtä.

She mentioned that ethics was an important part of the job.

Oli tärkeää kunnioittaa potilaiden yksityisyyttä.

It was crucial to respect the patients' privacy.

Tunsin, että tässä oli jotain, jota minun täytyisi ymmärtää syvemmin.

I felt that this was something I needed to understand more deeply.

Yhtäkkiä päätin.

Suddenly, I decided.

Halusin puhua suoraan potilaalle.

I wanted to talk directly to a patient.

Minun oli ymmärrettävä, miltä mielenterveyden ongelmien kanssa eläminen tuntui.

I needed to understand what it felt like to live with mental health issues.

Kysyin hoitajalta lupaa ja hän suostui.

I asked the nurse for permission, and she agreed.

Potilas, jonka kanssa puhuin, oli keski-ikäinen mies.

The patient I spoke with was a middle-aged man.

Hän vaikutti surulliselta mutta halusi jutella.

He seemed sad but was willing to talk.

Kysyin häneltä elämästään ja sairaudestaan.

I asked him about his life and his illness.

Hänen kertomuksensa muutti kaiken, mitä olin ajatellut.

His story changed everything I had thought.

Hän oli ollut menestyksekäs, mutta elämä oli johdattanut hänet tänne.

He had been successful, but life had led him here.

Hänen tarinansa oli karu mutta täynnä toivoa.

His story was harsh but full of hope.

Hän opetti minulle, miten tärkeää oli ymmärtää ja tukea toista ihmistä.

He taught me how important it was to understand and support another person.

Samaan aikaan Eero kamppaili omien ajatustensa kanssa.

At the same time, Eero was struggling with his own thoughts.

Olin huomannut, että hänellä oli ollut vaikeuksia puhua ajatuksistaan.

I had noticed that he had difficulty talking about his feelings.

Yksi hoitajista kysyi, oliko oppilailla kysymyksiä.

One of the nurses asked if any students had questions.

Silloin Eero nousi ja kertoi avoimesti omista kamppailuistaan ahdistuksen kanssa.

That’s when Eero stood up and openly shared his own struggles with anxiety.

Tämä oli suuri ja rohkea teko häneltä.

This was a big and brave act from him.

Eero sai tukea ja ymmärrystä.

Eero received support and understanding.

Kun päivä oli päättymässä, tunsin oloni viisaammaksi ja nöyremmäksi.

As the day was drawing to a close, I felt wiser and more humble.

Olin nähnyt, kuinka monimutkainen ja tärkeä mielenterveysala oli.

I had seen how complex and important the field of mental health was.

Eero hymyili ensimmäistä kertaa aidosti pitkään aikaan.

Eero smiled genuinely for the first time in a long while.

Hän oli löytänyt, mitä halusi tehdä ja tuntui kevyemmältä.

He had found what he wanted to do and felt lighter.

Vierailu psykiatriseen osastoon muutti meitä molempia.

The visit to the psychiatric ward changed both of us.

Minä ymmärsin paremmin eettisyyden merkityksen.

I gained a deeper understanding of the importance of ethics.

Eero voitti suuren sisäisen esteen.

Eero overcame a significant internal barrier.

Kävelimme takaisin bussille, molemmat helpottuneina ja toiveikkaina tulevaisuudesta.

We walked back to the bus, both relieved and hopeful for the future.

Minusta tulisi mielenterveyden ammattilainen, ja Eero oli yksi askel lähempänä unelmaansa.

I would become a mental health professional, and Eero was one step closer to his dream.

Olimme molemmat valmiita kohtaamaan tulevaisuuden - yhdessä ja erikseen.

We were both ready to face the future—together and separately.