Aurinko paistoi kirkkaasti, vaikka olimme sisällä koulujen lopputenteissä.

The sun was shining brightly, even though we were inside taking our final exams.

Luokkahuone tuntui liian kuumalta, mutta meidän piti kestää.

The classroom felt too hot, but we had to endure it.

Minä olin Aino, ja istuin omalla paikallani.

I was Aino, and I sat in my usual place.

Pulpetit olivat siistissä rivissä, ja seinillä oli motivoivia julisteita.

The desks were neatly arranged in rows, and the walls were adorned with motivational posters.

Olin aina ollut ahkera opiskelija.

I had always been a hard-working student.

Minulla oli aina hyvät arvosanat, mutta pelkäsin salaa epäonnistumista.

I always had good grades, but I secretly feared failure.

Halusin voittaa vanhemman siskoni, joka sai aina kiitosta koulussa.

I wanted to outdo my older sister, who always received praise at school.

Nyt halusin saada korkeimmat pisteet lopputenteissä ja stipendin arvostettuun yliopistoon.

Now, I wanted to get the highest scores in the finals and a scholarship to a prestigious university.

Ystäväni Mika istui vieressäni.

My friend Mika sat next to me.

Hän oli rauhallinen ja hymyili aina.

He was calm and always smiling.

Hän valmistautui kokeisiin kevyesti, mikä lisäsi omaa ahdistustani.

He prepared for exams lightly, which added to my anxiety.

Minä olin päättänyt opiskella entistä kovemmin.

I had decided to study even harder.

Uhraisin uneni ja sosiaalisen aikani, jotta varmasti oppisin kaiken tarvittavan.

I would sacrifice my sleep and social time to make sure I learned everything necessary.

Ennen kokeen alkamista, minulla oli hermostuneena pieni paperi piilossa hihassani.

Before the exam started, I nervously had a small piece of paper hidden in my sleeve.

En aikonut käyttää sitä, mutta se toi lohtua.

I didn't plan to use it, but it brought me comfort.

Juuri ennen kuin olimme alkamassa, opettaja huomasi paperin.

Just before we were about to begin, the teacher noticed the paper.

Sydämeni pamppaili villisti.

My heart pounded wildly.

Pelkäsin rangaistusta ja arvostelua.

I feared punishment and criticism.

Opettaja, joka oli huomannut ahdistukseni, ei kuitenkaan suuttunut.

The teacher, who had noticed my anxiety, did not get angry.

Hän sanoi lempeästi: "Aino, olet valmistautunut hyvin.

She said gently, "Aino, you have prepared well.

Luota itseesi."

Trust yourself."

Hänen sanansa rauhoittivat minua.

Her words calmed me.

Tajusin, että hän ymmärsi minun tilanteeni.

I realized that she understood my situation.

Tentin aikana keskityin täydellisesti.

During the exam, I focused completely.

Tuntui kuin paino olisi nostettu harteilta ja pystyin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin sujuvasti.

It felt like a weight had been lifted off my shoulders, and I could answer all the questions smoothly.

Kun lopulta palautin kokeeni, tunsin rauhan sisälläni.

When I finally submitted my exam, I felt peace inside.

Lopputuloksena opin jotain tärkeää.

In the end, I learned something important.

Ymmärsin, että minun täytyy paremmin hallita stressiäni.

I understood that I needed to better manage my stress.

Ja ehkä tärkeämpää, opin, että ympärilläni on ihmisiä, jotka ymmärtävät minua ja haluavat auttaa.

And perhaps more importantly, I learned that there are people around me who understand me and want to help.

Kesä jatkui, ja auringonpaiste loi kauniita kuvioita luokkahuoneen lattialle.

The summer continued, and the sunshine cast beautiful patterns on the classroom floor.

Vaikka kokeet olivat ohi, tiesin nyt, että olin enemmän kuin arvosanani.

Even though the exams were over, I now knew that I was more than my grades.

Olin valmis kohtaamaan uusia haasteita rauhallisemmin, kiitollisena siitä tuesta, jonka olin saanut.

I was ready to face new challenges more calmly, grateful for the support I had received.