Aurinko paistaa kirkkaasti, ja kesäinen tuuli tuo mukanaan kukkien tuoksun.

The sun is shining brightly, and the summer breeze carries the scent of flowers.

Aino, Eero ja Vilma kävelevät kohti koulurakennusta, joka toimii tänään äänestyspaikkana.

Aino, Eero, and Vilma are walking towards the school building, which is serving as a polling station today.

Puut ovat täynnä vihreitä lehtiä, ja ilma on lämmin.

The trees are full of green leaves, and the air is warm.

Paikalla on paljon ihmisiä, kaikki innokkaasti odottamassa vuoroaan äänestää.

Many people are present, all eagerly waiting their turn to vote.

"Aino, miksi sinä olet niin varma tästä ehdokkaasta?"

"Aino, why are you so sure about this candidate?"

Eero kysyy skeptisesti.

Eero asks skeptically.

Hän on Ainoa vanhempi ja usein järkevämpi.

He is older and often more rational than Aino.

"Kaikki he lupaavat samoja asioita."

"All of them promise the same things."

"Eero, tämä ehdokas on erilainen.

"Eero, this candidate is different.

Hän haluaa todella muutosta!"

They really want change!"

Aino vastaa intohimoisesti.

Aino responds passionately.

Hänen silmänsä loistavat, ja hän elehtii käsiään puhuessaan.

Her eyes sparkle, and she gestures with her hands as she speaks.

Hän on täynnä energiaa ja uskoa siihen, että hänen valitsemallaan ehdokkaalla on mahdollisuus parantaa maailmaa.

She is full of energy and belief that her chosen candidate has the potential to make the world a better place.

"Rauhoitutaan nyt," Vilma sanoo lempeästi.

"Let's calm down now," Vilma says gently.

Hän on huolissaan, mutta yrittää olla näyttämättä sitä.

She is worried but tries not to show it.

"Meidän pitää antaa jokaisen tehdä oma päätöksensä."

"We need to let everyone make their own decision."

"He tarvitsevat nyt meidän tuekuja," Aino väittää edelleen vastaan.

"They need our support now," Aino argues further.

"Ilman meitä, he eivät edes pääse läpi."

"Without us, they won't even make it through."

Eero huokaisee.

Eero sighs.

"Aino, ei ole niin yksinkertaista.

"Aino, it's not that simple.

Politiikka on monimutkaista.

Politics is complicated.

Meidän ei pitäisi riidellä tästä."

We shouldn't argue about this."

"Minusta tuntuu, että sinä et välitä tarpeeksi!"

"I feel like you don't care enough!"

Aino huudahtaa.

Aino shouts.

He lähestyvät koulun ovea, ja ilmapiiri muuttuu jännittyneeksi.

They approach the door of the school, and the atmosphere becomes tense.

Vilma yrittää pitää tilannetta hallinnassa.

Vilma tries to keep the situation under control.

"Eero, sinun tulee kuunnella siskoasi," Vilma sanoo varovasti.

"Eero, you need to listen to your sister," Vilma says cautiously.

"Mutta Aino, sinun pitää myös ymmärtää, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä."

"But Aino, you also need to understand that everyone has the right to their own opinion."

Aino kääntyy Vilman puoleen.

Aino turns to Vilma.

"Äiti, miksi sinä et tue minua?

"Mom, why don't you support me?

Miksi olet niin hiljainen?"

Why are you so quiet?"

Vilma pidättelee kyyneleitä.

Vilma holds back tears.

Hänelle paljastuu, kuinka pelkää tulevaisuutta ja tuntee olevansa eksyksissä.

It becomes clear to her just how afraid of the future she is and how lost she feels.

"Pelkään, että mitä tahansa me teemme, se ei ole tarpeeksi," Vilma myöntää.

"I'm afraid that whatever we do, it won't be enough," Vilma admits.

"Maailma muuttuu niin nopeasti, ja en tunne olevani valmis."

"The world is changing so fast, and I don't feel ready."

Aino ja Eero hiljenevät.

Aino and Eero fall silent.

Sitten Eero murtaa hiljaisuuden.

Then Eero breaks the silence.

"Aino, minä arvostan, kuinka välität," hän sanoo.

"Aino, I appreciate how much you care," he says.

"Ja äiti, ymmärrän pelkosi.

"And Mom, I understand your fears.

Meidän täytyy vain tehdä parhaamme yhdessä."

We just have to do our best together."

Aino katsoo veljeään ja äitiään.

Aino looks at her brother and mother.

Hän tuntee vapautuvan painon hartioiltaan.

She feels a weight lift off her shoulders.

"Olette oikeassa," hän myöntää.

"You're right," she admits.

"Meidän täytyy kunnioittaa toistemme näkemyksiä ja pysyä yhdessä."

"We need to respect each other's views and stick together."

Vilma hymyilee, hieman rauhoittuneena.

Vilma smiles, feeling a bit soothed.

"Olemme perhe.

"We are a family.

Se on tärkeintä."

That's what matters most."

He astuvat sisään kouluun ja odottavat vuoroaan rinnakkain.

They step inside the school and wait for their turn side by side.

Auringonvalo paistaa ikkunoista, ja kesätuuli tuo mukanaan toivon tunteen.

Sunlight streams through the windows, and the summer breeze brings a sense of hope.

Huolimatta erimielisyyksistä, he tietävät olevansa vahvempia yhdessä.

Despite their disagreements, they know they are stronger together.