Kesämetsä tuoksui raikkaalta ja elämästä täydeltä.

The summer forest smelled fresh and full of life.

Auringonvalon säteet leikkivät puiden lehdillä, ja kimalaiset surisivat kukkien ympärillä.

Sunlight played on the leaves of the trees, and bumblebees buzzed around the flowers.

Aino käveli hitaasti polulla, otsa hikisessä.

Aino walked slowly along the path, sweat on her forehead.

Hänen päänsä tuntui raskaalta, ja hänen ajatuksensa olivat sekaisin.

Her head felt heavy, and her thoughts were jumbled.

Salaperäinen kuume oli vaivannut häntä jo kolme päivää.

A mysterious fever had plagued her for three days.

"Reino, minun täytyy löytää se yrtti," Aino sanoi käheällä äänellä.

"Reino, I must find that herb," Aino said in a raspy voice.

Hän kääntyi katsomaan vanhempaa miestä vierellään.

She turned to look at the older man beside her.

Reino huokaisi ja pudisti päätään.

Reino sighed and shook his head.

"Aino, sinä et ole kunnossa.

"Aino, you're not well.

Tarvitset lepoa ja lääkettä.

You need rest and medication.

Minulla on perinteiset hoidot valmiina," Reino vastasi.

I have traditional treatments ready," Reino replied.

Hän oli kokenut parantaja, tottunut luottamaan hyväksi todettuihin menetelmiin.

He was an experienced healer, accustomed to relying on proven methods.

"Ne eivät auta.

"They don't work.

Minä tiedän, että se yrtti voisi toimia.

I know that herb could help.

Olen oppinut sen mestariltani," Aino intti itsepäisesti.

I learned it from my master," Aino insisted stubbornly.

Hän ei aikonut luovuttaa.

She was not going to give up.

Hänen oli todistettava taitonsa, vaikka hänen kehonsa ponnisteli vastaan.

She needed to prove her skills, even though her body was struggling.

Reino näki Ainon päättäväisyyden ja tiesi, ettei voisi estää häntä.

Reino saw Aino’s determination and knew he couldn't stop her.

"Hyvä on," hän sanoi lopulta.

"Alright," he said finally.

"Mutta minä tulen mukaasi.

"But I'm coming with you.

En anna sinun mennä yksin."

I won't let you go alone."

He jatkoivat matkaa syvemmälle metsään.

They continued deeper into the forest.

Puiden varjot pimenivät, ja aluskasvillisuus kävi tiheämmäksi.

The shadows of the trees grew darker, and the undergrowth became denser.

Aino taisteli pysyäkseen pystyssä, mutta hänen askeleensa olivat horjuvia.

Aino fought to stay upright, but her steps were unsteady.

Hän tunsi maaston muuttuvan pehmeämmäksi ja kosteammaksi.

She felt the ground becoming softer and wetter.

He saapuivat pienelle metsälähteelle, jonka vesi oli kirkasta ja viileää.

They reached a small forest spring, its water clear and cool.

"Siinä se on!"

"There it is!"

Aino huudahti ja osoitti kohti pientä, sinertävää kukkaa, joka kasvoi lähellä veden reunaa.

Aino exclaimed and pointed toward a small, bluish flower growing near the water's edge.

Hän yritti kumartua poimimaan kukan, mutta hänen jalkansa pettivät, ja hän kaatui maahan.

She tried to bend down to pick the flower, but her legs gave out, and she fell to the ground.

Kuumeen aiheuttama heikkous voitti hänet hetkellisesti.

The weakness caused by her fever overcame her momentarily.

Reino riensi Ainon luo.

Reino rushed to Aino’s side.

"Aino!

"Aino!

Nouse ylös," hän kehotti, mutta Aino oli liian heikko vastatakseen.

Get up," he urged, but Aino was too weak to respond.

Reino poimi kukan nopeasti ja katsoi ympärilleen.

Reino quickly picked the flower and looked around.

"Meidän on palattava kotiin," hän sanoi.

"We must return home," he said.

Reino auttoi Ainoa varovaisesti takaisin polulle.

Reino carefully helped Aino back to the path.

He tekivät hitaasti matkaansa kotiin päin, Reino tuki Ainoa jokaisella askeleella.

They made their slow journey homeward, Reino supporting Aino with every step.

Takaisin kylässä Reino murskasi kukan ja valmisti siitä sekoituksen.

Back in the village, Reino crushed the flower and prepared a mixture from it.

Hän auttoi Ainoa juomaan lääkettä varovasti.

He helped Aino drink the medicine carefully.

Ainoa kuume alkoi hellittää.

Aino’s fever began to subside.

Hänen hengityksensä tasaantui, ja silmät kirkastuivat.

Her breathing steadied, and her eyes brightened.

"Se toimi," hän kuiskasi, hieman hämmästyneenä ja innostuneena.

"It worked," she whispered, a bit amazed and excited.

Reino katsoi häntä ylpeänä.

Reino looked at her proudly.

"Sinulla on lahjoja, Aino," hän sanoi lämpimästi.

"You have gifts, Aino," he said warmly.

"Luotan sinun vaistoihisi.

"I trust your instincts.

Olet oppinut hyvin."

You have learned well."

Aino hymyili heikosti mutta onnellisena.

Aino smiled weakly but happily.

Hän oli todistanut kykynsä ja voittanut taistelunsa mysteeristä kuumetta vastaan.

She had proven her abilities and won the fight against the mysterious fever.

Reino oli nyt valmis tukemaan häntä kasvamalla yhä paremmaksi parantajaksi.

Reino was now ready to support her in becoming an even better healer.

Tämä oli vain matkan alku, mutta Ainon askeleet olivat jo vahvempia ja varmempeja kuin koskaan.

This was just the beginning of the journey, but Aino’s steps were already stronger and more certain than ever.