Helsingin keskus-kirjasto Oodi oli kaunis.

The Helsinki Central Library Oodi was beautiful.

Suuret ikkunat päästivät sisään paljon auringonvaloa.

Large windows let in plenty of sunlight.

Eero ja Kaija istuivat yhdessä pöydässä.

Eero and Kaija sat together at a table.

He opiskelivat tärkeään kokeeseen.

They were studying for an important exam.

Kaija selasi matematiikan kirjaa, ja Eero kirjoitti muistiinpanoja.

Kaija was leafing through a math book, and Eero was taking notes.

Petteri juoksi hyllyjen välistä.

Petteri was running between the shelves.

Hän etsi hauskaa kirjaa.

He was looking for a fun book.

Hän oli heidän ystävänsä, mutta aina vähän kömpelö.

He was their friend, but always a bit clumsy.

Yhtäkkiä kuului suuri pamahdus.

Suddenly there was a loud crash.

Petteri oli pudottanut kasan kirjoja lattialle.

Petteri had dropped a pile of books on the floor.

"Eero, Kaija, katsokaa näitä sarjakuvia!"

"Eero, Kaija, look at these comics!"

Petteri huusi, pitäen ääntä enemmän kuin hän ymmärsi.

Petteri shouted, making more noise than he realized.

Eero ja Kaija huokaisivat syvään.

Eero and Kaija sighed deeply.

"Petteri, voisitko olla vähän hiljempaa?

"Petteri, could you be a bit quieter?

Me yritämme opiskella," Eero sanoi.

We're trying to study," Eero said.

"Anteeksi, en huomannut," Petteri vastasi ja nosti kirjat maasta.

"Sorry, I didn't notice," Petteri replied and picked up the books from the floor.

Hän yritti olla hiljaa, mutta jo seuraavalla minuutilla hän kompastui tuoliin ja kaatui.

He tried to be quiet, but in the next minute, he tripped over a chair and fell.

"Ouch!"

"Ouch!"

Petteri huusi.

Petteri shouted.

Kaija hieroi otsaansa.

Kaija rubbed her forehead.

"Tämä on vaikeaa," hän sanoi hiljaa Eerolle.

"This is difficult," she said quietly to Eero.

"Mitä me teemme?"

"What do we do?"

"Yritetään vielä kerran," Eero vastasi.

"Let's try once more," Eero replied.

"Petteri, voisitko istua kanssamme ja olla hiljaa?"

"Petteri, could you sit with us and be quiet?"

Petteri nyökkäsi, mutta ei voinut olla ajattelematta jotain hauskaa.

Petteri nodded, but couldn’t help thinking about something fun.

Hän käänteli päätään ja katseli kirjastoa.

He turned his head and looked around the library.

Yhtäkkiä hän huomasi pienen nappulan seinällä.

Suddenly he noticed a small button on the wall.

"Mikähän tuo on?"

"What is that?"

hän mietti ääneen ja painoi nappulaa.

he wondered aloud and pressed the button.

Heti alkoi hälytys soimaan.

Immediately an alarm started ringing.

Kaikki kääntyivät katsomaan.

Everyone turned to look.

Eero ja Kaija vaihtoivat katseita, epäuskoiset ilmeet kasvoillaan.

Eero and Kaija exchanged glances, disbelief written on their faces.

Petteri punastui.

Petteri blushed.

"Anteeksi!

"Sorry!

En tiennyt, että siitä tulisi hälytys," hän sanoi nopeasti.

I didn't know it would set off an alarm," he said quickly.

Kirjaston henkilökunta sammutti hälytyksen.

The library staff turned off the alarm.

"Ei se mitään, mutta nyt täytyy olla varovainen," sanoi yksi kirjastonhoitaja.

"It's okay, but now you need to be careful," said one of the librarians.

Kaija ja Eero katsoivat Petteriä.

Kaija and Eero looked at Petteri.

"Meidän täytyy todella keskittyä," Kaija sanoi.

"We really need to concentrate," Kaija said.

"Voisitko antaa meille vähän aikaa?"

"Could you give us some time?"

Petteri nyökkäsi surullisena.

Petteri nodded sadly.

"Ymmärrän.

"I understand.

Anteeksi kaikesta hälinästä.

Sorry for all the commotion.

Toivon teille onnea kokeessa."

I hope you do well on your exam."

Eero ja Kaija hymyilivät.

Eero and Kaija smiled.

"Kiitos, Petteri.

"Thank you, Petteri.

Arvostamme sitä," Eero sanoi.

We appreciate it," Eero said.

Petteri lähti ja jätti heidät opiskelemaan rauhassa.

Petteri left and let them study in peace.

Nyt oli hiljaista.

Now it was quiet.

Eero ja Kaija saivat vihdoin keskittyä.

Eero and Kaija could finally focus.

He tiesivät, että Petteri ei halunnut häiritä, mutta hän oppi nyt, kuinka tärkeää oli rauha.

They knew Petteri didn't mean to disturb, but he now learned how important quietness was.

Ja niin kesäpäivä jatkui, hiljaisena ja keskittyneenä, ystävien ymmärryksen kasvaessa.

And so the summer day continued, quiet and focused, with friends' understanding growing.