Kesäpäivä oli täydellinen.

The summer day was perfect.

Aurinko paistoi taivaanrannassa, ja meri kimalteli.

The sun shone on the horizon, and the sea sparkled.

Lilja, Oskari ja Sanni olivat lähdössä Juhannuksen kunniaksi saaristoon.

In honor of Midsummer, Lilja, Oskari, and Sanni were heading to the archipelago.

He olivat innoissaan.

They were excited.

Oskari oli varannut veneen ja suunnitellut reitin.

Oskari had booked a boat and planned the route.

Lilja oli täynnä energiaa ja jännitystä.

Lilja was full of energy and excitement.

Sanni oli hiljaa, mutta päätti näyttää kaikille, että pärjää.

Sanni was quiet but determined to show everyone that she could manage.

Hänellä oli vakava allergia, mutta ei halunnut huolettaa ystäviään.

She had a severe allergy but didn’t want to worry her friends.

He lähtivät liikkeelle varhain aamulla.

They set off early in the morning.

Meri oli tyyni ja navigointi veneellä sujui hyvin.

The sea was calm, and navigating the boat went well.

Lilja lateli innoissaan ohjeita muille.

Lilja eagerly gave instructions to the others.

"Käännä tuonne!

"Turn there!

Varo kiviä!"

Watch out for the rocks!"

Oskari hymyili.

Oskari smiled.

Hän tiesi, että Lilja halusi pitää kaiken kontrollissa.

He knew that Lilja liked to keep everything under control.

Sanni istui hiljaa ja katseli maisemia.

Sanni sat quietly and admired the scenery.

Puolen päivän aikaan he saapuivat pieneen saareen.

By noon, they arrived at a small island.

He kiinnittivät veneen laituriin ja lähtivät tutkimaan saarta.

They moored the boat at the dock and set off to explore the island.

Lilja levitti viltin kivelle ja kaikki asettuivat syömään eväitä.

Lilja spread a blanket on a rock, and they all settled down to eat their picnic.

Mutta yhtäkkiä Sanni tunsi kutinaa kurkussa.

But suddenly, Sanni felt an itch in her throat.

Hän yritti olla näyttämättä mitään, mutta kutina paheni.

She tried not to show it, but the itching worsened.

"Onko kaikki hyvin?"

"Is everything okay?"

Oskari kysyi huolestuneena.

Oskari asked, concerned.

Sanni nyökkäsi, mutta hengittää oli yhä vaikeampaa.

Sanni nodded, but breathing became increasingly difficult.

Lilja huomasi Sannin kasvot.

Lilja noticed Sanni's face.

"Oletko varmasti kunnossa?"

"Are you sure you're okay?"

Lilja kysyi hermostuneena.

Lilja asked nervously.

Sanni yritti puhua, mutta sanat eivät tulleet ulos.

Sanni tried to speak, but the words wouldn't come out.

Hän voihkaisi ja kaatui maahan.

She groaned and collapsed to the ground.

Lilja paniikkiin, silmät suurina pelosta.

Lilja panicked, her eyes wide with fear.

"Apua!

"Help!

Mitä meidän pitää tehdä?"

What should we do?"

Lilja huusi.

Lilja shouted.

Oskari otti ohjat.

Oskari took charge.

Hän muisti, että veneessä oli ensiapupakkaus.

He remembered there was a first aid kit on the boat.

"Odotan tässä, haen apua!"

"I’ll wait here, go get help!"

Oskari sanoi ja ryntäsi veneeseen.

Oskari said and rushed to the boat.

Hän löysi adrenaliinikynän ja juoksi takaisin.

He found an adrenaline pen and ran back.

Lilja itki ja vapisi, mutta yritti rauhoittua.

Lilja was crying and trembling but tried to stay calm.

Hän tiesi, että heidän oli saatava Sanni hoitoon pian.

She knew they needed to get Sanni medical attention quickly.

Oskari pisti kynän Sanniin.

Oskari administered the pen to Sanni.

Sanni alkoi hengittää helpommin, mutta tilanne oli yhä vakava.

Sanni began to breathe more easily, but the situation remained serious.

"Meidän täytyy soittaa apua," Oskari sanoi ja etsi veneestä meriradiota.

"We need to call for help," Oskari said and searched the boat for the marine radio.

Hän välitti hätäviestin.

He sent out a distress signal.

Lilja tunsi pelkoa ja vastuuta.

Lilja felt fear and a sense of responsibility.

Hän nousi pystyyn ja otti komentoon.

She stood up and took command.

"Oskari, minä ohjaan venettä takaisin kaupunkiin," Lilja sanoi päättäväisesti.

"Oskari, I'll steer the boat back to the city," Lilja said decisively.

Oskari nyökkäsi.

Oskari nodded.

He nostivat Sannin varovasti veneeseen ja lähtivät liikkeelle.

They carefully lifted Sanni into the boat and set off.

Oskari piteli Sannin kättä ja puhui rauhoittavasti.

Oskari held Sanni's hand and spoke soothingly.

"Kaikki järjestyy.

"Everything will be okay.

Pysy kanssamme."

Stay with us."

Lilja keskittyi ohjaamiseen.

Lilja focused on steering.

Aallot tuntuivat rauhoittavilta, ja hän tunsi, että pystyi tähän.

The waves felt calming, and she felt capable of handling this.

Hänen mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta ystävien vuoksi oli toimittava.

She was out of her comfort zone but felt driven to act for her friends.

Viranomaiset tavoittivat heidät pian, ja Sanni vietiin sairaalaan.

Authorities reached them soon, and Sanni was taken to the hospital.

Hänen tilansa vakautui nopeasti.

Her condition stabilized quickly.

Lilja ja Oskari huokaisivat helpotuksesta.

Lilja and Oskari sighed with relief.

Päivän lopussa sairaalan huoneessa Oskari katsoi Sannia silmiin.

At the end of the day, in the hospital room, Oskari looked into Sanni’s eyes.

"Minä välitän sinusta.

"I care about you.

Haluan, että tiedät sen."

I want you to know that."

Sanni hymyili heikosti.

Sanni smiled weakly.

"Minäkin välitän sinusta, Oskari.

"I care about you too, Oskari.

Kiitos, että pelastit minut."

Thank you for saving me."

Lilja kääntyi Oskariin ja Sanniin päin.

Lilja turned to Oskari and Sanni.

Hän tunsi vahvuutta itsessään, jota ei ollut ennen huomannut.

She felt a strength within herself she hadn't noticed before.

"Me teimme sen yhdessä.

"We did it together.

Olemme vahva tiimi."

We’re a strong team."

He kaikki oppivat jotain uutta itsestään.

They all learned something new about themselves.

Lilja ei enää pelännyt vastoinkäymisiä.

Lilja no longer feared setbacks.

Oskari oli rohkaistunut kertomaan tunteistaan.

Oskari had become braver in expressing his feelings.

Sanni ymmärsi, että vahvuus tulee myös haavoittuvuuden hyväksymisestä.

Sanni realized that strength also comes from accepting vulnerabilities.

Ja niin, he jakoivat unohtumattoman Juhannuksen, joka toi heidät lähemmäksi toisiaan ja vahvisti heidän ystävyyttään.

And so, they shared an unforgettable Midsummer that brought them closer and strengthened their friendship.