Fosforilampun valo hämärtyi, kun sankka sumu leijaili Vanhan Suon puiden lomitse.

The light of the phosphorus lamp dimmed as thick fog drifted through the trees of the Old Swamp.

Eero ja Sini olivat retkellä.

Eero and Sini were on an excursion.

Sini oli intoa täynnä.

Sini was filled with excitement.

Hän oli aina sellainen.

She was always like that.

Rohkea ja huoleton.

Brave and carefree.

Eero ihaili ja pelkäsi hänen rohkeuttaan.

Eero admired and feared her courage.

"Sini, varo!"

"Sini, watch out!"

Eero huusi, kun he astelivat kostealla maalla.

Eero shouted as they walked on the damp ground.

Hän ei tiennyt, miten hän selviäisi kertomatta Siniä tunteistaan.

He didn't know how he would manage without telling Sini about his feelings.

Hänen sydämensä hakkasi kovaa.

His heart was pounding hard.

Hän oli miettinyt sitä kauan, mutta epäröi yhä.

He had been thinking about it for a long time but still hesitated.

Yhtäkkiä, sumusta ilmestyi iso keltainen kukka.

Suddenly, a large yellow flower appeared from the fog.

"Katsotaanpa tätä!"

"Let's check this out!"

Sini sanoi uteliaana ja kumartui lähemmäs kasvia.

Sini said curiously and bent closer to the plant.

Eero ei ehtinyt varoittaa häntä, kun Sini kosketti kukkaa ja pysähtyi.

Eero didn't have time to warn her before Sini touched the flower and froze.

"Sini, mikä nyt?"

"Sini, what's wrong?"

Eero kysyi huolestuneena.

Eero asked worriedly.

Sinin kasvot alkoivat punertaa ja turvota.

Sini's face began to blush and swell.

Hän alkoi hengittää raskaasti.

She started to breathe heavily.

Eero tiesi, että Sini oli allerginen joillekin kasveille.

Eero knew that Sini was allergic to some plants.

"Sini, sinun täytyy istua alas", Eero sanoi pitäen tytöstä kiinni ja auttaen hänet istumaan.

"Sini, you need to sit down," Eero said, holding her and helping her to sit.

Hän mietti nopeasti, mitä tehdä.

He quickly thought about what to do.

Hänellä oli taskussaan adrenaliiniruisku - varmuuden vuoksi, jos jotain sattuisi.

He had an adrenaline syringe in his pocket – just in case something happened.

Nyt oli aika käyttää sitä.

Now was the time to use it.

Eero tunsi, miten käsi vapisi, kun hän otti ruiskun esiin.

Eero felt his hand tremble as he took out the syringe.

"Sini, tämä tekee vähän kipeää, mutta se auttaa", Eero sanoi ja pisti lääkkeen Sinin reiteen.

"Sini, this will hurt a bit, but it will help," Eero said and injected the medicine into Sini's thigh.

Hetken kuluttua Sinin hengitys alkoi helpottua, mutta he eivät olleet vielä turvassa.

After a while, Sini's breathing began to ease, but they were not safe yet.

Eero tiesi, että heidän täytyi päästä pois suolta nopeasti.

Eero knew that they needed to get out of the swamp quickly.

"Meidän täytyy mennä nyt, Sini.

"We need to go now, Sini.

Pystytkö kävelemään?"

Can you walk?"

Eero kysyi.

Eero asked.

Sini nyökkäsi heikosti.

Sini nodded weakly.

Eero auttoi hänet ylös ja he lähtivät kulkemaan takaisin polkua pitkin.

Eero helped her up, and they started to walk back along the path.

Sini nojasi raskaasti Eeroon, mutta hän ei valittanut.

Sini leaned heavily on Eero, but he did not complain.

Pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen he viimein saapuivat siniseen pieneen mökkiin suon reunalla, jossa Eero ja Sini majoittuvat.

After a long and exhausting journey, they finally arrived at the small blue cabin on the edge of the swamp, where Eero and Sini were staying.

Sini istui mökin kuistilla ja hengitti syvään.

Sini sat on the cabin's porch and took deep breaths.

Hänen olonsa alkoi normalisoitua.

She began to feel normal again.

"Eero, kiitos.

"Eero, thank you.

En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman sinua", Sini sanoi hiljaa.

I don't know what I would have done without you," Sini said quietly.

Eero tunsi, miten sydän hakkasi jälleen.

Eero felt his heart pounding again.

Tämä oli hänen hetkensä.

This was his moment.

"Sini, on jotain, mitä minun on sanottava", Eero aloitti.

"Sini, there's something I need to say," Eero began.

Hänen ääni vapisi, mutta hän jatkoi.

His voice trembled, but he continued.

"Olen ollut rakastunut sinuun jo kauan.

"I've been in love with you for a long time.

Olet minulle tärkein."

You are the most important person to me."

Sini katsoi häntä yllättyneenä, sitten hymyili pehmeästi.

Sini looked at him in surprise, then smiled softly.

"Eero, minulle sinä olet rakas ystävä.

"Eero, you are a dear friend to me.

En ollut huomannut tuntemuksiasi.

I hadn't noticed your feelings.

Mutta kiitos, että kerroit."

But thank you for telling me."

He istuivat hiljaa mökillä.

They sat quietly at the cabin.

Eero tunsi itsensä rohkeammaksi ja varmemmaksi.

Eero felt braver and more confident.

Hän oli kertonut tunteensa, auttanut ystäväänsä ja selviytynyt pelosta.

He had expressed his feelings, helped his friend, and overcome his fear.

Ilta oli hiljainen, ja Eero tiesi, että kaikki oli hyvin.

The evening was calm, and Eero knew that everything was alright.

Suon sumu oli poissa, ja kesäyö loisti kirkkaana.

The swamp's fog was gone, and the summer night shone brightly.

Sini toipui täysin ja heidän ystävyytensä lujittui.

Sini fully recovered, and their friendship deepened.

Eero oppi, että joskus pelkoja täytyy kohdata, jotta saa elää täysillä.

Eero learned that sometimes fears have to be faced to live fully.

He viettivät loppukesän yhdessä, ja Eero tunsi, että hän oli muuttunut.

They spent the rest of the summer together, and Eero felt that he had changed.

Rohkeampi.

Braver.

Valmiimpi elämään ja rakastamaan.

More ready to live and love.