Heikin herätyskello soi varhain aamulla.

Heikki's alarm clock rang early in the morning.

Helsinki oli vasta heräämässä.

Helsinki was just waking up.

Heikki katsoi ikkunasta ulos.

Heikki looked out the window.

Aurinko oli noussut, ja taivas oli kirkkaan sininen.

The sun had risen, and the sky was bright blue.

He tunsi, että tänään oli hyvä päivä lähteä matkalle.

He felt that today was a good day to set off on a journey.

Heikki oli väsynyt.

Heikki was tired.

Töissä oli ollut kiireistä.

Work had been busy.

Hän tarvitsi taukoa.

He needed a break.

Silloin hän sai idean.

That’s when he got an idea.

Hän soittaisi vanhalle ystävälleen Anjalle.

He would call his old friend, Anja.

He eivät olleet nähneet vuosiin.

They hadn’t seen each other in years.

Anja vastasi heti puhelimeen.

Anja answered the phone immediately.

Heikki kertoi ideastaan.

Heikki told her his idea.

He voisivat mennä hänen kesämökilleen.

They could go to his summer cottage.

Se on kauniin järven rannalla, kaukana kaupungin hälystä.

It’s on the shore of a beautiful lake, far from the noise of the city.

Anja suostui.

Anja agreed.

Hänelläkin oli ollut raskasta.

She had also had a tough time.

Hän kaipasi rauhaa ja ystävää.

She longed for peace and a friend.

Heikki pakkasi autonsa.

Heikki packed his car.

Anja saapui nopeasti, ja he lähtivät ajamaan kohti maaseutua.

Anja arrived quickly, and they set off towards the countryside.

Helsinki jäi taakse.

Helsinki was left behind.

Talot vähenivät ja metsää tuli enemmän näkyviin.

The houses became fewer, and more forests came into view.

He puhuivat matkan aikana paljon vanhoista ajoista.

They talked a lot about old times during the trip.

He saapuivat kesämökille.

They arrived at the summer cottage.

Kärpäset surisivat, ja ilma tuoksui metsältä.

Flies were buzzing, and the air smelled like the forest.

He menivät järven rannalle.

They went to the lake shore.

Se oli epätodellisen kaunis.

It was unrealistically beautiful.

Vesi oli kirkasta ja hiljaista.

The water was clear and quiet.

Illalla he tekivät nuotion.

In the evening, they made a campfire.

He istuivat sen äärellä ja paistoivat makkaraa.

They sat by it and roasted sausages.

Heikki oli hiljainen.

Heikki was quiet.

Hän mietti työstressiä ja mitä uskaltaisi kertoa Anjalle.

He was thinking about work stress and what he dared to tell Anja.

Anja katsoi häntä ja kysyi varovasti: "Mitä kuuluu, Heikki?

Anja looked at him and asked cautiously, "How are you, Heikki?

Oikeasti?"

Really?"

Heikki huokaisi syvään.

Heikki sighed deeply.

"Kaikki ei ole hyvin, Anja.

"Not everything is well, Anja.

Työ painaa.

Work is weighing on me.

Olen niin väsynyt."

I’m so tired."

Hän katsoi Anjaa suoraan silmiin.

He looked Anja directly in the eyes.

Anja hymyili lempeästi.

Anja smiled gently.

"Minullakin on ollut vaikeaa," hän sanoi.

"I've had a hard time too," she said.

"Mutta olen onnellinen, että lähdin mukaani.

"But I’m happy I came along.

Tarvitsin tämän hetken ystävän kanssa."

I needed this moment with a friend."

Heikki tunsi olonsa paremmaksi.

Heikki felt better.

He puhuivat pitkään.

They talked for a long time.

He kertoivat toisilleen huolet ja toiveet.

They shared their worries and hopes.

Nuotio rätisi heidän vieressään.

The campfire crackled beside them.

Aamulla he heräsivät rauhoittuneina.

In the morning, they woke up feeling calm.

He olivat saaneet nukuttua hyvin.

They had slept well.

He kävelivät metsän läpi ja poimivat marjoja.

They walked through the forest and picked berries.

Heikki tunsi olonsa kevyemmäksi.

Heikki felt lighter.

Anjakin hymyili enemmän.

Anja was smiling more too.

Kun he lähtivät mökiltä, he molemmat tiesivät, että jotain oli muuttunut.

When they left the cottage, they both knew that something had changed.

He olivat löytäneet rauhan.

They had found peace.

He tunsivat vahvemman ystävyyden.

They felt a stronger friendship.

Heikki ajatteli töitään uudella tavalla.

Heikki thought about his work in a new way.

Hän pyytäisi apua, kun sitä tarvitsi.

He would ask for help when needed.

Anja oli löytänyt toivon.

Anja had found hope.

Heidän matkansa oli ollut onnistunut.

Their journey had been successful.

Kun he saapuivat takaisin Helsinkiin, he hyvästelivät nopeasti mutta lämpimästi.

When they arrived back in Helsinki, they bid farewell quickly but warmly.

Kumpikin palasi kotiinsa, mutta he tiesivät, että ystävyys oli vahvempaa kuin koskaan.

Each returned to their home, but they knew their friendship was stronger than ever.

Heikki ja Anja katsoivat tulevaisuuteen toiveikkaasti.

Heikki and Anja looked to the future with hope.

He olivat löytäneet jotain tärkeää – sekä metsän rauhan että toistensa tuen.

They had found something important – both the peace of the forest and each other's support.