Keskellä vilkasta kansainvälistä huippukokousta, jota pidetään suuressa konferenssisalissa, on Olli.

In the midst of a busy international summit taking place in a large conference hall, there is Olli.

Lippuja roikkuu salin katosta.

Flags hang from the ceiling, each representing a different country.

Nuorten soriseva puhe täyttää ilman.

The murmuring of young people fills the air.

Jännittynyt Olli seisoo salin reunalla, kädessään pinottain papereita.

A nervous Olli stands at the edge of the hall, holding a stack of papers in his hand.

Se on hänen puheensa, valmis odottamaan hetkeään.

It's his speech, ready and waiting for its moment.

Hanna, Ollin ystävä, on hänen vierellään.

Hanna, Olli's friend, stands beside him.

"Muista hengittää", hänen lempeä äänensä muistuttaa.

"Remember to breathe," her gentle voice reminds him.

Hanna on ollut suuri tuki viimeisten viikkojen ajan.

Hanna has been a huge support over the past few weeks.

He ovat harjoitelleet yhdessä, kerta toisensa jälkeen.

They have practiced together, over and over again.

Hanna on kuunnellut vähintään tuhat kertaa Ollin puheen, ja hänen kannustuksensa on auttanut Ollia joka kerta.

Hanna has listened to Olli's speech at least a thousand times, and her encouragement has helped him every time.

Olli rakastaa kansainvälisiä suhteita, mutta puhuminen muiden edessä tekee hänet hermostuneeksi.

Olli loves international relations, but speaking in front of others makes him anxious.

Sormet puristavat papereita, ja maa hänen jalkojensa alla tuntuu hieman huojuvalta.

His fingers grip the papers, and the ground beneath his feet feels slightly unsteady.

Hän on miettinyt monta kertaa, miksi hän suostui tähän.

He has wondered many times why he agreed to this.

Silti, sisimmässään, hän haluaa näyttää itselleen pystyvänsä tähän.

Still, deep down, he wants to prove to himself that he can do it.

On kesä.

It's summer.

Aurinko paistaa kirkkaasti ulkona, mutta Olli ei voi keskittyä siihen.

The sun is shining brightly outside, but Olli cannot focus on that.

Hänen ajatuksensa kietoutuvat vain tulevaan hetkeen.

His thoughts are tangled up solely in the moment to come.

Kun hänen nimensä kuullaan kaiuttimista, sydän hypähtää.

When his name is announced through the speakers, his heart leaps.

Nyt on hänen vuoronsa.

Now it's his turn.

Olli astuu puhujakorokkeelle.

Olli steps up to the podium.

Paperit värisevät hänen kädessään.

The papers quiver in his hand.

Hänen katseensa harhailee yleisössä.

His gaze wanders over the audience.

Uusi aalto hermostuneisuutta iskee.

A new wave of nervousness hits.

Hän ei muista mitään.

He remembers nothing.

Mutta sitten Hanna hymyilee kannustavasti, ja Olli muistaa kaiken työn, kaiken mitä he ovat tehneet.

But then Hanna smiles encouragingly, and Olli recalls all the work, everything they have done.

Hän sulkee silmänsä hetkeksi, hengittää syvään ja aloittaa.

He closes his eyes for a moment, takes a deep breath, and begins.

"Hyvät naiset ja herrat...", hänen äänensä kaikuu.

"Ladies and gentlemen..." his voice echoes.

Sanoja, joita hän on harjoitellut, alkaa virrata.

The words he has practiced start to flow.

Kielen solmut avautuvat, ja sanat löytävät paikkansa.

The knots in his tongue unravel, and the words find their place.

Hänen puheensa ilmastonmuutoksesta koskettaa paneelia ja kokouksen osallistujia.

His speech on climate change touches the panel and the participants of the summit.

Kun Olli lopettaa, hiljaisuus täyttää salin sekunniksi.

When Olli finishes, silence fills the hall for a second.

Sitten aplodit puhkeavat, ensin hiljaa ja sitten voimakkaammin.

Then applause breaks out, first softly and then more strongly.

Olli hymyilee, ja ylpeys täyttää hänet.

Olli smiles, and pride fills him.

Hän kiittää kohteliaasti, katsoo Hannaan, joka on aivan yhtä iloinen.

He graciously thanks the audience, looks at Hanna, who is just as joyful.

Ollin sisällä sykkii uusi itsevarmuus.

Inside Olli, a new confidence pulses.

Hänen pelkonsa eivät enää hallitse häntä.

His fears no longer control him.

Hän on voittanut ne, ainakin tänään.

He has conquered them, at least today.

Puheesta seuraa keskusteluja ja uusia mahdollisuuksia.

The speech leads to discussions and new opportunities.

Hänen matkansa ei pääty tähän huippukokoukseen.

His journey does not end with this summit.

Se on vain alku.

It is just the beginning.

Ja sillä hetkellä Olli ymmärtää: pelon kohtaaminen voi johtaa kasvuun, ja se, mikä joskus tuntui mahdottomalta, voi tulla todeksi.

And in that moment, Olli understands: facing fear can lead to growth, and what once seemed impossible can become reality.

Saavutus, johon hän tähtäsi, on nyt hänen.

The achievement he aimed for is now his.