Keltaisten ja punaisten syksyn lehtien peittämällä kadulla käveli joka aamu Ahti, vanha opettaja.

On a street covered with the yellow and red leaves of autumn, Ahti, an old teacher, walked every morning.

Hän pysähtyi joka kerta, kun näki maahan pudonneen kauniin lehden, ja kumartui poimimaan sen.

He stopped every time he saw a beautiful leaf fallen to the ground and bent down to pick it up.

Hänen talonsa pieni puutarha tarvitsi juuri tällaisia syksyn kaunistuksia.

His house's small garden needed just such autumn embellishments.

Ahti rakasti puutarhaansa, mutta taustalla kuiskivat hiljaa terveyteen liittyvät huolet.

Ahti loved his garden, but in the background, quiet worries about his health whispered.

Ahti muisti liian hyvin, kuinka hänen isänsä oli sairastunut yllättäen.

Ahti remembered all too well how his father had suddenly fallen ill.

Pelko samankaltaisista uutisista sai hänet ahdistuneeksi aina, kun ajatus lääkärikäynnistä nousi mieleen.

The fear of similar news made him anxious whenever the thought of a doctor's visit came to mind.

Mutta Ahti tiesi, että hänen pitäisi huolehtia itsestään, jotta voisi nauttia puutarhastaan myös tulevana keväänä.

But Ahti knew he should take care of himself to enjoy his garden in the coming spring.

Mikkelinpäivä, tuo syksyinen juhla, oli aina merkinnyt hänelle uuden alun aikaa.

Michaelmas, that autumn festival, had always signified a time of new beginnings for him.

Naapurin Elina, iloinen sairaanhoitaja, piipahti usein tervehtimään.

His neighbor Elina, a cheerful nurse, often stopped by to say hello.

Hänellä oli taito tuoda valoa päivään yksin hymyilemällä.

She had a knack for brightening the day with just a smile.

Eräänä aamuna, syksyn raikkauden ympäröimänä, Elina mainitsi ohimennen, että Ahtin pitäisi varata terveystarkastus ennen talven tuloa.

One morning, surrounded by the briskness of autumn, Elina casually mentioned that Ahti should book a health check-up before winter set in.

Hän kertoi, että olisi mukava käydä lääkärissä ennen kuin liukkaat tiet tekisivät kävellen liikkumisesta vaarallista.

She suggested it would be nice to visit the doctor before slippery roads made walking dangerous.

Ahti epäröi, mutta Elina hymyili ja sanoi: "Voin lähteä mukaan seuraksi."

Ahti hesitated, but Elina smiled and said, "I can come along for company."

Se rohkaisi häntä, ja syvään hengittäen hän suostui.

This encouraged him, and taking a deep breath, he agreed.

Varattuaan ajan he lähtivät yhdessä kohti terveyskeskusta.

After booking the appointment, they headed together to the health center.

Tutkiskeleva syksyn tuuli puhalsi, kun Ahti istui odotushuoneessa.

The probing autumn wind blew as Ahti sat in the waiting room.

Lääkäri oli mukava mutta tarkka.

The doctor was pleasant but thorough.

Kun lääkäri pysähtyi hetkeksi katsoessaan tarkemman tarkastuksen tuloksia, Ahti tunsi pelon nousevan rinnassaan.

When the doctor paused briefly while reviewing the results of the examination, Ahti felt fear rising in his chest.

Hän puristi kätensä nyrkkiin valmiina kuulemaan pahinta.

He clenched his hands into fists, ready to hear the worst.

Lopulta hymy levisi lääkärin kasvoille.

Finally, a smile spread across the doctor's face.

"Ei mitään vakavaa, Ahti," hän sanoi.

"Nothing serious, Ahti," he said.

"Kaikki on kunnossa, älä huoli."

"Everything is fine, don't worry."

Se oli kuin raskas pilvi olisi siirtynyt hänen sydämensä yltä.

It was like a heavy cloud had lifted from his heart.

Huojentuneena Ahti käveli ulos vastaanotolta, ulkoilma tuntui kevyemmältä kuin koskaan.

Relieved, Ahti walked out of the office, and the outside air felt lighter than ever.

Kotimatkalla Elina ja Ahti puhuivat syksyn kauneudesta.

On the journey home, Elina and Ahti talked about the beauty of autumn.

Elina kertoi, kuinka puut näyttävät aivan kuin vanhoilta ystäviltä, joiden jokainen lehti kertoo tarinaa.

Elina described how the trees seemed like old friends, each leaf telling a story.

Kun he saapuivat Ahtin talolle, Elina ojensi hänelle korin.

When they arrived at Ahti's house, Elina handed him a basket.

Se oli täynnä omenoita, joita he olivat poimineet viime viikolla yhdessä.

It was full of apples they had picked together the previous week.

"Käytetään nämä kakkuun, kun lehdet ovat pudonneet," Elina ehdotti.

"Let's use these for a cake when the leaves have fallen," Elina suggested.

Ahti nyökkäsi ja tunsi kiitollisuutta Elinan ystävyydestä.

Ahti nodded, feeling grateful for Elina's friendship.

Pelot olivat väistyneet, ja puutarha odotti talven jälkeen uutta kevättä.

His fears had faded, and the garden awaited a new spring after the winter.

Ahti oppi sinä päivänä, että terveys ja ystävyys voivat auttaa voittamaan suurimmatkin huolet.

Ahti learned that day that health and friendship can help conquer even the greatest worries.

Ja kun hän katsoi Elinaa, hän tiesi, ettei ollut yksin.

And as he looked at Elina, he knew he wasn't alone.

Syksyn lehdet rapisivat heidän jalkojensa alla, mutta Ahtin sydämessä loisti uusi puhtaus ja rauha, joka kantoi häntä tulevaisuudessa.

The autumn leaves rustled under their feet, but a new purity and peace shone in Ahti's heart, carrying him into the future.