Kylmä talvituuli puhalsi yrityksen toimistorakennuksen ohi, ja lumihiutaleet laskeutuivat hiljaa ikkunalle.

The cold winter wind blew past the company's office building, and snowflakes quietly landed on the window.

Toimiston sisällä vallitsi joulun henki.

Inside the office, the spirit of Christmas prevailed.

Koristeet koristivat nurkkia ja ilmassa leijui kevyesti glögin tuoksu.

Decorations adorned the corners, and the light scent of glögi lingered in the air.

Mutta Aino, joka istui työpöytänsä ääressä, ei ollut rauhallinen.

But Aino, who sat at her desk, was not at peace.

Aino oli ahkera työntekijä.

Aino was a diligent employee.

Hän oli viettänyt vuoden ponnistellen, ylitöitä tehden ja projekteja viimeistellen.

She had spent the year working tirelessly, doing overtime, and completing projects.

Hän toivoi, että tämä työmäärä huomattaisiin ja että hän saisi kaipaamansa ylennyksen.

She hoped that this workload would be recognized and that she would receive the promotion she yearned for.

Joulun lähellä tämä asia tuntui erityisen tärkeältä.

Near Christmas, this matter felt especially important.

Ainon esimies, Jukka, oli oikeudenmukainen mutta kiireinen mies.

Aino's supervisor, Jukka, was a fair but busy man.

Hän tiesi, että palkinnot tulevat vain kovasta työstä.

He knew that rewards come only from hard work.

Tämän vuoksi vuoden loppu tarkoitti aina kiireisiä viikkoja.

This is why the end of the year always meant busy weeks.

Jokaiselle työntekijälle piti antaa palautetta ja miettiä heidän tulevaisuuttaan.

Feedback had to be given to every employee, and their future had to be considered.

Elina, Ainon kollega, oli myös kiinnostunut samasta ylennyksestä.

Elina, Aino's colleague, was also interested in the same promotion.

Elina oli ystävällinen, mutta Ainolla oli tunne, että hän oli saattanut mustamaalata häntä Jukalle.

Elina was friendly, but Aino had a feeling that she might have been badmouthing her to Jukka.

Tietyn projektin yhteydessä Elina oli ottanut ansioksi työ, jonka juuri Aino oli tehnyt.

During a certain project, Elina had taken credit for work that was actually done by Aino.

Aino mietti, kuinka voisi korjata mahdollisesti syntyneen väärinkäsityksen.

Aino wondered how she could correct any misunderstandings that might have arisen.

"On vain yksi tapa," Aino ajatteli kolataessaan lunta takkinsa kauluksen päältä.

"There's only one way," Aino thought as she brushed snow off her coat collar.

Hän päätti keskustella suoraan Jukan kanssa.

She decided to speak directly with Jukka.

Hän halusi kertoa omista saavutuksistaan ja antaa äidinkielistä palautetta kaikesta, mitä oli vuoden aikana tehnyt.

She wanted to discuss her accomplishments and provide firsthand feedback about everything she had done throughout the year.

Vuoden viimeisenä työpäivänä, keskellä kylmää mutta kaunista talvimaisemaa, oli aika.

On the last working day of the year, amid the cold yet beautiful winter scenery, it was time.

Aino käveli jännittyneenä Jukan toimistoon.

Aino walked nervously into Jukka's office.

"Moikka Aino!

"Hi Aino!

Tervetuloa, istu alas," Jukka sanoi ystävällisesti.

Welcome, have a seat," Jukka said kindly.

"Käydään läpi kulunut vuosi."

"Let's go over the past year."

Keskustelu oli alussa rento, mutta pian tuli haasteellisempi hetki.

The conversation was relaxed at first, but soon a more challenging moment arrived.

Jukka katsoi Ainoa tutkivasti.

Jukka looked at Aino inquisitively.

"Kuulin hieman erinäisiä kommentteja siitä projektista, johon sinut oli nimetty.

"I heard some mixed comments about the project you were assigned to.

Oletko varma, että kaikki meni niin kuin olisi pitänyt?"

Are you sure everything went as it should have?"

Aino tajusi, että oli hänen aikansa puhua.

Aino realized it was her time to speak.

"Haluan kiittää siitä palautteesta, mutta minun on sanottava, että tein todella paljon työtä sen projektin eteen.

"I'd like to thank you for the feedback, but I must say that I did a great deal of work on that project.

Tässä ovat kaikki asiakirjat, jotka todistelevat osuuteni ja tein jopa ylitöitä varmistaakseni onnistumisen."

Here are all the documents proving my contribution, and I even worked overtime to ensure its success."

Jukka katsoi papereita tarkasti.

Jukka examined the papers carefully.

Hetken hiljaisuus täytti huoneen, kun hän harkitsi tilannetta.

A moment of silence filled the room as he considered the situation.

"Tämä on vaikuttavaa," hän lopulta sanoi.

"This is impressive," he finally said.

"En tiennyt tätä kaikkea.

"I didn't know all of this.

Kiitos, että selvensit asian."

Thank you for clarifying the matter."

Ainon sydän hakkasi, mutta se oli voiton merkki.

Aino's heart raced, but it was the sign of victory.

Hän oli onnistunut selittämään oman panoksensa rehellisesti ja itsevarmasti.

She had managed to explain her contribution honestly and confidently.

Tämä ei ollut vain keskustelu työsuorituksesta; se oli hetki, joka muutti hänen suhtautumistaan itseensä.

This was not just a discussion about job performance; it was a moment that changed her perception of herself.

"Päätös on tehty," Jukka sanoi ja hymyili.

"The decision is made," Jukka said, smiling.

"Saat ylennyksen.

"You will get the promotion.

Olet ansainnut sen."

You've earned it."

Ainon silmät kirkastuivat.

Aino's eyes brightened.

"Kiitos!"

"Thank you!"

hän vastasi lämpimästi.

she replied warmly.

Tämä oli Joulun lahja, jota hän ei ollut uskaltanut toivoa.

This was the Christmas gift she hadn't dared to hope for.

Mutta oli myös oppitunti: aina kannattaa puolustaa itseään ja omaa työtään.

But it was also a lesson: it's always worth defending oneself and one's work.

Jukka jäi miettimään tuokion jälkeen, kuinka tärkeää oli kuulla ja ymmärtää kaikkien tarinat ennen päätösten tekemistä.

Jukka was left pondering for a moment after how important it was to hear and understand everyone's stories before making decisions.

Joulun henki täytti toimiston, kun Aino palasi paikalleen hymyillen, itsevarmuuden ja tyytyväisyyden lämmittämänä.

The spirit of Christmas filled the office as Aino returned to her place, warmed by confidence and satisfaction.