Keskustori Helsingissä tuikkii kuin jouluvalojen meri.

The Keskustori in Helsingissä twinkles like a sea of Christmas lights.

Ilmassa leijailee glögin makea tuoksu, ja joululaulut kaikuivat iloisesti.

The sweet scent of glögi wafts through the air, and Christmas carols echo cheerfully.

Elias, Liisa ja Mika kävelivät hitaasti joulumarkkinoiden polkuja pitkin, ihaillen kauniita käsitöitä ja perinteisiä suomalaisia herkkuja myyviä kojuja.

Elias, Liisa, and Mika walked slowly along the paths of the Christmas market, admiring the beautiful handicrafts and stalls selling traditional Finnish delicacies.

Elias, nelikymppinen mies, rakasti joulua ja sen juhlallisuuksia, mutta astma oli hänen ikuinen kumppaninsa.

Elias, a man in his forties, loved Christmas and its festivities, but asthma was his constant companion.

Hän veti kaulahuivia tiukemmin ympärilleen, kun kylmä ilma kutitti keuhkoja.

He pulled his scarf tighter around him as the cold air tickled his lungs.

"Katsokaa, kuinka ihania piparkakkutaloja!"

"Look at how lovely the gingerbread houses are!"

hän ihasteli, yrittäen peittää pistävän hengitysvaivansa innokkuuteen.

he marveled, trying to mask his piercing breathing difficulty with enthusiasm.

Liisa, Eliaksen läheinen ystävä, pani merkille hänen hengityksensä raskaus.

Liisa, Elias's close friend, noticed the heaviness of his breathing.

"Haluatko olla hetken jossakin lämpimässä?"

"Do you want to be somewhere warm for a moment?"

hän kysyi huolehtivaisesti.

she asked caringly.

Mika, jännittynyt ja valmis kokemaan kaiken, hymyili ja katsoi ympärilleen.

Mika, excited and ready to experience everything, smiled and looked around.

"Voimme jatkaa matkaa, löydämme kyllä lämpimän paikan myöhemmin."

"We can keep going; we’ll find a warm place later."

Elias halusi viipyillä vielä aikaansa markkinoilla, tuntea joulun taian.

Elias wanted to linger at the market, to feel the magic of Christmas.

Hän päätti, että jaksaa.

He decided he could manage.

He kiisivät eteenpäin, torilla täynnä ihmisiä, joiden nauravat kasvot heijastivat kuin peilit tunnelmaa.

They rushed forward, through a square full of people whose laughing faces reflected the atmosphere like mirrors.

Yhtäkkiä Elias pysähtyi, kun ahdistus kiristi rintaa.

Suddenly, Elias stopped as anxiety tightened his chest.

Hän yritti hengittää syvään, mutta ilma tarttui kurkkuun.

He tried to breathe deeply, but the air stuck in his throat.

Liisa käännähti katsomaan Eliasta säikähtäneenä.

Liisa turned to look at Elias in alarm.

"Elias, oletko kunnossa?"

"Elias, are you okay?"

hän kysyi kiireesti.

she asked quickly.

Mika oli heti vierellä, pitäen serkkuaan kevyesti pystyssä.

Mika was immediately by his side, holding his cousin lightly upright.

"Meidän pitää löytää lämmin paikka, nyt", hän sanoi ja katsoi epätoivoisesti ympärilleen.

"We need to find a warm place, now," he said, looking desperately around.

Onneksi lähellä oli pieni kahvila, jonka ikkunoiden takaa loisti lämpöistä valoa.

Fortunately, there was a small café nearby, with warm light shining through its windows.

He tukivat Eliasta sisään, ohjasivat hänet pehmeään tuoliin lämpimässä nurkkauksessa.

They supported Elias inside, guiding him to a soft chair in a warm corner.

Kultaista valoa heijastava kynttilä tanssi pöydällä.

A candle reflecting golden light danced on the table.

Elias hengitti syvään nyt rauhallisemmassa ympäristössä.

Elias breathed deeply now in the calmer environment.

"Kiitos", hän sai sanotuksi heikolla äänellä.

"Thank you," he managed to say weakly.

Liisa hymyili ja toi pöytään kolme mukillista kuumaa kaakaota.

Liisa smiled and brought three mugs of hot cocoa to the table.

"Nyt voimme nauttia joulusta täälläkin," hän sanoi pehmeästi.

"Now we can enjoy Christmas here too," she said softly.

Mika katseli Eliasta ja lisäsi: "Haluamme viettää aikaa kanssasi, missä tahansa se onkin."

Mika looked at Elias and added, "We want to spend time with you, wherever that may be."

Elias istui kiitollisena ystäviensä kanssa, tuntien, ettei ollut jäänyt joulun ihmeistä paitsi.

Elias sat gratefully with his friends, feeling he hadn't missed out on the wonders of Christmas.

Hänen täytyi oppia kuuntelemaan kehoaan paremmin, mutta se ei merkinnyt, että hänen täytyisi luopua juhlasta.

He needed to learn to listen to his body better, but that didn't mean he had to give up on the celebration.

Kahvilan ikkunoista Elias seurasi, kuinka lumi leijui hiljalleen maahan, yhdistäen hiljaisuuden ja markkinoiden herkän ilakoinnin.

Through the café windows, Elias watched the snow gently fall to the ground, blending the silence with the delicate merriment of the market.

Ja siinä hetkessä hän tiesi, että joulu oli läsnä eikä se ollut paikka, vaan tunne, joka heitä kaikkia yhdisti.

And in that moment, he knew that Christmas was present and it wasn't a place, but a feeling that united them all.