Talvisen pimeyden keskellä suuri perhe koti täytti lämpimällä valolla.

In the midst of the winter darkness, the large family home was filled with warm light.

Joulu oli takana, mutta tänä iltana vietettiin Loppiaista.

Christmas was behind them, but tonight they were celebrating Loppiainen.

Lumi peitti kuuset ja teki maisemasta satumaisen.

Snow covered the spruces and made the landscape like a fairy tale.

Sisällä kynttilät loivat pehmeää valoaan, kun perhe kokoontui ison ruokapöydän ympärille.

Inside, candles cast their soft glow as the family gathered around the large dining table.

Perinteiset suomalaiset ruokalajit odottivat herkuttelua.

Traditional Finnish dishes awaited to be savored.

Kaikki olivat iloisia ja nauravaisia, paitsi Aatto.

Everyone was happy and laughing, except for Aatto.

Aatto seisoi keittiön nurkassa, katsellen perhettään, jotka iloitsivat yhdessäolosta.

Aatto stood in the corner of the kitchen, watching his family rejoice in being together.

Hänen sydäntä lämmitti nähdä siskonsa Eevi, joka hymyili lämpimästi ja jutteli kevyesti sukulaisten kanssa.

His heart warmed to see his sister Eevi, who smiled warmly and chatted lightly with relatives.

Mutta Aatto tunsi myös toisenlaisen tunteen – kipua rinnassaan.

But Aatto also felt another feeling—a pain in his chest.

Se oli ilmestynyt muutama päivä sitten, mutta hän oli sivuuttanut sen.

It had appeared a few days ago, but he had ignored it.

Pahinta oli, ettei hän halunnut huolestuttaa ketään, varsinkaan nyt, kun perhe oli harvoin näin koossa.

The worst part was that he didn't want to worry anyone, especially now, when the family was rarely together like this.

Eevi, tarkkasilmäinen hoitaja, ei kuitenkaan jättänyt mitään huomiotta.

Eevi, a keen-eyed nurse, didn't miss anything though.

Hän oli huomannut Aaton kalpean ilmeen ja jäykät liikkeet.

She had noticed Aatto's pale expression and stiff movements.

Ei ollut vaikeaa päätellä, että jokin vaivasi hänen veljeään.

It wasn't difficult to deduce that something was bothering her brother.

Eevi lähestyi Aattoa lempeästi ja aloitti keskustelun yleisistä asioista.

Eevi approached Aatto gently and started a conversation about general topics.

Kun muut olivat riittävän uppoutuneita omiin keskusteluihinsa, Eevi kysyi hiljaa: "Miten voit, Aatto?"

When others were sufficiently engrossed in their own discussions, Eevi quietly asked, "How are you, Aatto?"

Aatto yritti hymyillä.

Aatto tried to smile.

"Voin hyvin, Eevi.

"I'm fine, Eevi.

Tänään on tärkeä päivä, en halua pilata sitä."

Today is an important day, I don't want to ruin it."

"Minä huomaan, että jokin on vikana", Eevi vastasi.

"I can see that something is wrong," Eevi replied.

"Oletko varma, ettei tarvitse huolehtia?"

"Are you sure there's no need to worry?"

Aatto epäröi hetken.

Aatto hesitated for a moment.

Hän ei voinut enää peittää kipua, joka tuntui liikkuessaan.

He could no longer hide the pain that he felt when he moved.

"No... ehkä... vähän kivistää", hän myönsi lopulta.

"Well... maybe... it aches a little," he finally admitted.

Eevi katsoi häntä tutkivasti.

Eevi looked at him observantly.

"Anna minun tutkia sinua hetki, vain nopeasti.

"Let me examine you for a moment, just quickly.

Emme halua, että mitään vakavaa tapahtuu."

We don't want anything serious to happen."

Kun Eevi painosti hellästi, Aatto huokaisi ja suostui.

When Eevi gently insisted, Aatto sighed and agreed.

He vetäytyivät hiljaa syrjään, pois muiden katseilta.

They quietly withdrew to a corner, away from the others' view.

Eevi tutki veljeään ammattimaisin ottein, ja huomasi nopeasti, että tilanne vaati huomiota, mutta ei ollut akuutti.

Eevi examined her brother with professional hands and quickly noticed that the situation required attention, but it wasn't acute.

"Sinun täytyy mennä lääkäriin heti huomenna", Eevi neuvoi rauhallisesti.

"You need to go to the doctor first thing tomorrow," Eevi advised calmly.

Aatto nyökkäsi, helpottunut siitä, ettei tilanne ollut nyt kriittinen.

Aatto nodded, relieved that the situation wasn't critical now.

Illan edetessä Aatto tunsi olonsa kevyemmäksi ja kiitolliseksi, että Eevi oli siinä.

As the evening went on, Aatto felt lighter and grateful that Eevi was there.

Hän päätti kertoa perheelle voinnistaan, mutta myös siitä, että asiaa hoidetaan.

He decided to tell the family about his condition, but also that he was handling it.

Perhe otti uutisen vastaan myötätuntoisesti, ja lupasivat tukea Aattoa.

The family received the news with compassion and promised to support Aatto.

Aatto oppi tärkeän asian – on aina parempi puhua huolista kuin kantaa niitä yksin.

Aatto learned an important lesson—it's always better to talk about your worries than to carry them alone.

Ilta päättyi lämpimään halaukseen pimeän talvi-illan täyttyessä naurusta ja rakkaudesta.

The evening ended with a warm hug as the dark winter night was filled with laughter and love.