Mika istui hiljaa tavanomaisessa kulmauksessaan yliopiston kirjastossa.

Mika sat quietly in his usual corner of the university library.

Paksut tomuiset kirjat ympäröivät häntä, ja rauha vallitsi.

Thick, dusty books surrounded him, and peace prevailed.

Ulkona riehui lumimyrsky, joka oli yllättänyt kaupungin kesken päivän.

Outside, a snowstorm was raging, catching the city by surprise in the middle of the day.

Mika rakasti talvea, mutta edes hän ei ollut odottanut näin äkillistä säätä.

Mika loved winter, but even he hadn't expected such sudden weather.

Hän nosti katseensa kirjasta ikkunaan, joka oli peittynyt valkoiseen lumeen.

He lifted his gaze from the book to the window, which was covered in white snow.

Samaan aikaan Linnea kiirehti kirjastoon talvipyryltä suojaan.

At the same time, Linnea hurried into the library for shelter from the winter storm.

Hän tunsi lumen sulavan hiuksillaan ja hengityksensä höyryävän kylmässä ilmassa.

She felt the snow melting on her hair and her breath steaming in the cold air.

Linnea oli vaihto-oppilas Ruotsista, ja Suomen talvi oli hänelle uusi kokemus.

Linnea was an exchange student from Sweden, and the Finnish winter was a new experience for her.

Kirjastoon astuminen tuntui rauhoittavalta, melkein kuin astuisi toiseen maailmaan.

Entering the library felt calming, almost like stepping into another world.

Linnea löysi paikan ikkunan lähellä, mutta ennen kuin hän ehti istua alas, hän törmäsi kevyesti Mikan pöytään kaataen kulman hänen kirjapinoaan.

Linnea found a place near the window, but before she could sit down, she lightly bumped Mika's table, toppling the corner of his stack of books.

"Anteeksi", Linnea sanoi nopeasti hymyillen.

"Sorry," Linnea said quickly, smiling.

Mika säpsähti, mutta hänen sydämensä sykki nopeammin, kun hän näki Linnean.

Mika was startled, but his heart beat faster when he saw Linnea.

Ei siksi, että kirjoja putosi, vaan koska hän oli pitkään toivonut tilaisuutta puhua jollekulle uudelle.

Not because the books fell, but because he had long hoped for an opportunity to speak to someone new.

"Ei se mitään", Mika vastasi ja kokosi ajatuksiaan.

"It's nothing," Mika replied, gathering his thoughts.

Yllättäen itsensä, hän sanoi: "Haluaisitko kahvia? Vending-koneessa on hyvää kahvia."

Surprising himself, he said, "Would you like some coffee? The vending machine has good coffee."

Hänellä oli tapana olla hiljaa, mutta tämä tuntui oikealta hetkeltä.

He was usually quiet, but this felt like the right moment.

Linnea hymyili lämpimästi. "Kuulostaa hyvältä. Kiitos!"

Linnea smiled warmly. "Sounds good. Thank you!"

He menivät yhdessä automaatille, jossa Mika tarjosi Linnealle kahvikupin.

They went together to the vending machine, where Mika offered Linnea a cup of coffee.

Jatkuva lumisade näkyi ikkunasta, mutta sisällä oli lämmin ja mukava.

The continuous snowfall was visible from the window, but inside it was warm and cozy.

Juuri kun he alkoivat puhua ja tutustua toisiinsa, kirjaston valot alkoivat välkkyä ja sammuivat.

Just as they began to talk and get to know each other, the library lights started to flicker and then went out.

Hiljaisuus muuttui hämmennykseksi ja pieneksi paniikiksi.

The silence turned into confusion and a bit of panic.

"Ei hätää", Linnea sanoi rohkeasti.

"No worries," Linnea said bravely.

"Meillä on vielä kahvi ja...," hän pysähtyi, "...toinen toisemme."

"We still have coffee and...," she paused, "...each other."

Pimeyden keskellä Mika ja Linnea istuivat hiljaa.

In the darkness, Mika and Linnea sat quietly.

Aluksi kiusallinen hiljaisuus, mutta sitten Linnea alkoi kertoa tarinaa Ruotsista.

At first, the silence was awkward, but then Linnea began to tell a story about Sweden.

Mika kuunteli tarkkaan, ja pian hänkin alkoi puhua omasta elämästään, opinnoistaan ja hiljaisesta haaveestaan löytää joku, jonka kanssa jakaa ajatuksiaan.

Mika listened carefully, and soon he started talking about his own life, his studies, and his quiet dream of finding someone to share his thoughts with.

Tunteet virtasivat, ja kun valot lopulta syttyivät uudelleen, he huomasivat olevansa lähestynyt toisiaan hetken aikana.

Emotions flowed, and when the lights finally came back on, they realized they had grown closer during that moment.

Kirjaston hiljaisuudessa he olivat löytäneet yhteyden.

In the library's silence, they had found a connection.

"Lumi on edelleen paha", Linnea sanoi katsoen ulos.

"The snow is still bad," Linnea said, looking outside.

"Miksi emme tutustuisi kaupunkiin yhdessä huomenna?"

"Why don't we explore the city together tomorrow?"

Mika nyökkäsi, tuntien uutta itsevarmuutta.

Mika nodded, feeling a new confidence.

"Se olisi mukavaa."

"That would be nice."

Kun he nousivat ylös, Mika tunsi, että jotain oli muuttunut.

As they stood up, Mika felt that something had changed.

Hän oli astunut askelen poispäin yksinäisyydestä.

He had taken a step away from loneliness.

Linnea puolestaan tunsi, että hänellä oli ystävä.

Linnea, on the other hand, felt like she had made a friend.

Kirjaston lämmin valo jäi heidän taakseen, kun he kulkivat yhdessä ovesta ulos.

The library's warm light was left behind as they walked out the door together.

Se, mitä he olivat löytäneet, kesti pitkään myrskyn jälkeenkin.

What they had found would last long after the storm.