Eero seisoi kenttäsairaalan käytävällä.

Eero stood in the field hospital's hallway.

Hän vilkuili hermostuneesti ympärilleen.

He glanced around nervously.

Talvi oli kylmä, ja viima tunkeutui sisään aina, kun ovi avautui.

The winter was cold, and the wind crept in every time the door opened.

Hänen käsissään oli paperipino – yksi väärä lääkäriraportti muiden joukossa.

In his hands was a stack of papers – one false doctor's report among others.

Hän oli tehnyt sen vitsinä.

He had done it as a joke.

Nyt se oli Liisan kansiossa.

Now it was in Liisa's folder.

Eero tiesi, ettei tämä ollut hyvä.

Eero knew this wasn't good.

Liisa lepäsi verhojen takana ja tarkkaili ympäristöään avoimin mielin.

Liisa rested behind the curtains, observing her surroundings with an open mind.

Hänellä oli tapana nauraa Eeron tempuille, mutta tällä kertaa hän odotti lääkärin tuovan tärkeää tietoa.

She usually laughed at Eero's antics, but this time she was waiting for the doctor to bring important information.

Kaikki piti olla oikein.

Everything had to be correct.

Eero hengitti syvään.

Eero took a deep breath.

Hänen täytyi toimia nopeasti.

He needed to act quickly.

Hän päätti pukeutua "vierailevaksi asiantuntijaksi".

He decided to pose as a "visiting expert."

Hän otti naulakosta takin ja veti hatun päähänsä.

He grabbed a coat from the rack and put on a hat.

Kulkiessaan pitkin käytäviä, hän tervehti henkilökuntaa.

As he walked down the corridors, he greeted the staff.

He olivat kiireisiä, eivätkä kiinnittäneet häneen huomiota.

They were busy and didn't pay attention to him.

Kun Eero lähestyi Liisan verhoa, näki hän, että Liisa oli hereillä.

When Eero approached Liisa's curtain, he saw that she was awake.

Liisa tunnisti hänet heti.

Liisa recognized him immediately.

"Eero, mitä sinä puuhaat?"

"Eero, what are you up to?"

hän kysyi hymyillen.

she asked with a smile.

Eero kuiskasi koko tilanteen Liisalle.

Eero whispered the whole situation to Liisa.

Liisa pyöritti silmiään, mutta tiesi, että heidän täytyi toimia yhdessä, tai muuten lääkäri saattaisi nähdä väärän raportin.

Liisa rolled her eyes but knew they had to work together, or the doctor might see the wrong report.

Liisa otti ohjat käsiinsä.

Liisa took charge.

"Eero, sinä pidät huolen, että kukaan ei tule verhojen luo.

"Eero, you make sure no one comes to the curtains.

Minä etsin oikean raporttini", hän sanoi päättäväisesti.

I'll find my correct report," she said decisively.

Eero nyökkäsi ja jäi seisomaan verhojen eteen, pitäen kannustuspuheen mielessään.

Eero nodded and stood in front of the curtains, keeping a pep talk in his mind.

Liisan kädet liikkuivat nopeasti papereiden seassa.

Liisa's hands moved quickly among the papers.

Hetken kuluttua hän löysi oikean ja väärän raportin.

After a moment, she found the correct and the incorrect reports.

Juuri silloin verhoihin ilmestyi lääkärin siluetti.

Just then, a doctor's silhouette appeared at the curtains.

"Anteeksi, tarvitsen vielä hetken", Eero sanoi lääkärille, jolla oli hieman hämmentynyt ilme.

"Excuse me, I need just a moment," Eero said to the doctor, who had a slightly puzzled expression.

Lääkäri nyökkäsi ja kääntyi pois.

The doctor nodded and turned away.

Liisa työnsi raportit takaisin paikalleen oikein.

Liisa pushed the reports back in place correctly.

Heti kun lääkäri palasi, kaikki oli järjestyksessä.

As soon as the doctor returned, everything was in order.

Lääkäri aloitti selityksen Liisan hoidosta.

The doctor began explaining Liisa's treatment.

Eero hymyillen kuunteli vieressä.

Eero, smiling, listened beside her.

Heidän pieni seikkailunsa oli onnistunut.

Their little adventure was a success.

Kun lääkäri poistui, Liisa ja Eero nauroivat helpotuksesta.

When the doctor left, Liisa and Eero laughed in relief.

"Ehkä ensi kerralla käytät vitsit turvallisemmin," Liisa sanoi lempeästi.

"Maybe next time you'll use your jokes more safely," Liisa said gently.

Eero nyökkäsi.

Eero nodded.

Hän oli oppinut arvokkaan läksyn.

He had learned a valuable lesson.

Sairaalassa jokainen yksityiskohta oli tärkeä.

In a hospital, every detail was important.

Tästä lähtien hän valitsisi pilansa tarkemmalla harkinnalla.

From now on, he would choose his pranks with more care.

Molemmat katsoivat ulos, missä lumi hiljaa leijaili maahan.

They both looked outside, where snow quietly drifted to the ground.

Kiireinen kenttäsairaala hiljeni, ja ystävyyden lämpö oli vahvempi kuin talven kylmyys.

The busy field hospital quieted, and the warmth of friendship was stronger than the cold of winter.