Sami katseli ympärilleen hämärässä bunkkerissa.

Sami looked around in the dim bunker.

Hän oli suunnitellut tätä jälkijunaista uudenvuoden juhlaa pitkään ja nyt he olivat juuttuneet tänne.

He had been planning this belated New Year's party for a long time, and now they were stuck here.

Seinillä näkyi epäselviä lyijykynämerkintöjä, ohjeita ja koodeja.

On the walls were faint pencil marks, instructions, and codes.

Ystävät Mikko ja Johanna istuivat lähellä, Mikolla kasa sipsejä käsissään ja Johanna luki rauhallisesti taskulampun valossa.

Friends Mikko and Johanna sat nearby, Mikko with a pile of chips in his hands and Johanna reading calmly by flashlight.

"Pahoittelen", Sami sanoi nolona.

"I'm sorry," Sami said sheepishly.

"Uncle on ainoa, joka voi avata tämän oven.

"Uncle is the only one who can open this door."

"Johanna katsoi Samiin, silmissään rauhoittavaa ymmärrystä.

Johanna looked at Sami, her eyes filled with calming understanding.

"Ei hätää, Sami.

"No worries, Sami.

Me keksimme jotain.

We'll figure something out."

"Mikko pureskeli sipsejään ja tokaisi: "Ehkä me voimme pitää juhlat täällä.

Mikko munched on his chips and quipped, "Maybe we can have the party here.

Onhan meillä musiikkiakin.

We do have music, after all."

" Pieni radio nurkassa soitti iloisia sävelmiä, vaikka antennin vastaanotto oli heikko.

A small radio in the corner played cheerful tunes, even though the antenna reception was weak.

"Saatamme joutua turvautumaan siihen", Sami huokaisi.

"We might have to resort to that," Sami sighed.

He yrittivät soittaa Samille, mutta puhelinverkon yhteydet olivat heikot, eikä akku kestäisi kauan.

They tried to call Sami's uncle, but the phone network connections were weak, and the battery wouldn't last long.

Sami mietti kuumeisesti.

Sami was thinking feverishly.

Hän muisti, että setä oli maininnut jotain ovikoodista aiemmin.

He remembered that his uncle had mentioned something about the door code earlier...

Mutta mitä se oli?

But what was it?

"Ahaa!

"Aha!"

" Sami sanoi yhtäkkiä.

Sami suddenly said.

"Muistan sen nyt!

"I remember it now!

Koodi oli -"Hän sormeili näppäimiä, mutta sekosi viimeisessä numerossa.

The code was -" He fumbled with the keys, but messed up on the last number.

Oven lukko pysyi tiukasti kiinni.

The door lock stayed firmly shut.

"Sami, katso tänne", Johanna sanoi ja osoitti seinällä olevia merkintöjä.

"Sami, look here," Johanna said and pointed to the markings on the wall.

"Tässä on ohjeet.

"Here are the instructions."

"Samia harmitti, ettei hän ollut huomannut niitä aiemmin.

Sami was annoyed that he hadn't noticed them earlier.

Hän seurasi Johannan antamaa koodia tarkasti.

He followed the code Johanna provided carefully.

Odottava hiljaisuus täytti bunkkerin, kunnes kuului hiljainen click.

An expectant silence filled the bunker until a quiet click was heard.

Ovi aukesi juuri kun kello löi kaksitoista.

The door opened just as the clock struck twelve.

He astuivat ulos kirpeään talvi-ilmaan, kattojen yllä tähdet loistivat kirkkaasti.

They stepped out into the crisp winter air, with stars shining brightly above the rooftops.

Sami kääntyi ystäviensä puoleen ja sanoi: "Kiitos, että olitte kärsivällisiä.

Sami turned to his friends and said, "Thank you for being patient.

Opin paljon tänään.

I learned a lot today."

"Mikko nosti sipsipussiaan toisenaan "samppanja" ja sanoi: "Uuden vuoden kunniaksi!

Mikko raised his chip bag in place of "champagne" and said, "To the New Year!"

"Johanna hymyili Samille.

Johanna smiled at Sami.

"Teit hienoa työtä.

"You did a great job."

"Sami tunsi ylpeyttä ja oppineensa tärkeitä asioita: Miten ottaa vastuuta ja miten kohdata haasteita rohkeasti.

Sami felt proud and realized he had learned important things: how to take responsibility and how to face challenges bravely.

Samalla hän oli saanut Johannan arvostuksen.

At the same time, he had earned Johanna's appreciation.

Heidän juhlansa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, mutta se oli varmasti unohtumaton.

Their party hadn't gone quite as planned, but it was certainly unforgettable.