Aino seisoo Lapin tunturimaisemassa.

Aino stands in the landscape of the Lapland fells.

Lumi peittää maan paksuna peitteenä.

Snow covers the ground like a thick blanket.

Ilmassa soi nauru ja poronkellojen kilinä.

Laughter and the jingling of reindeer bells fill the air.

Tämä on Aino ensimmäinen kerta täällä vuosiin.

This is Aino's first time here in years.

Seisoo keskellä Sukusaamelaisten Éasteräpäivä-juhlaa, missä kaikki ovat tulleet yhteen.

She stands in the middle of the Sámi ancestral Easter festival, where everyone has come together.

Aino tuntee sydämessään sekä onnea että ahdistusta.

Aino feels both happiness and anxiety in her heart.

Hän muutti etelään muutama vuosi sitten.

She moved south a few years ago.

Kaupunki oli vilkas, mutta hän kaipasi pohjoisen hiljaisuutta.

The city was bustling, but she missed the quiet of the north.

Tähän tapahtumaan hän oli tullut salaisella toiveella.

She came to this event with a secret hope.

Hän haluaa tuntea jälleen kuuluvansa paikkaan ja perheeseensä.

She wants to feel like she belongs to this place and her family again.

Hän näkee, kuinka hänen sukulaisensa, Mika ja Leena, tervehtivät häntä lämpimästi.

She sees her relatives, Mika and Leena, greeting her warmly.

He hymyilevät ja halaavat häntä.

They smile and hug her.

Silti Aino pelkää, etteivät he hyväksy hänen elämänsä muutoksia.

Still, Aino fears they won't accept the changes in her life.

Hän on kokenut ja nähnyt paljon kaupungissa, mutta hän kaipaa juuriaan.

She has experienced and seen much in the city, but she longs for her roots.

"Tulehan, Aino", Mika sanoo, "isoisä osallistuu porokilpailuun.

"Come on, Aino," Mika says, "Grandfather is participating in the reindeer race.

Mennään katsomaan!"

Let's go watch!"

Reitit johtavat kirkkaille, värikkäille saamelaisille teltoille.

The paths lead to brightly colored Sámi tents.

Aino tuntee, kuinka kylmä viima tarttuu poskiin.

Aino feels the cold breeze gripping her cheeks.

Hän epäröi, mutta vanhojen muistojen kutsu on vahva.

She hesitates, but the call of old memories is strong.

Kilpa alkaa.

The race begins.

Poro liikkuu nopeasti, ja lumi pöllyää sen kavioista.

The reindeer moves quickly, and snow kicks up from its hooves.

Isoisä on ohjaksissa, ja Aino katsoo häntä.

Grandfather is in the reins, and Aino watches him.

Silloin hän tekee päätöksen.

Then, she makes a decision.

Aino astuu eteenpäin ja liittyy kilpailuun.

Aino steps forward and joins the race.

Se on symbolinen teko, mutta se merkitsee paljon.

It is a symbolic act, but it means a lot.

Perinne on osa häntä, ja hän haluaa olla osa sitä jälleen.

Tradition is a part of her, and she wants to be part of it again.

Kilpailun jälkeen, ilta pimenee.

After the race, the evening darkens.

Kaikki kokoontuvat suuren nuotion ympärille.

Everyone gathers around a large bonfire.

Hiillos hehkuu oranssina, ja lämpö tuntuu mukavalta kylmissä sormissa.

The embers glow orange, and the warmth feels comforting against cold fingers.

Aino katsoo perhettään.

Aino looks at her family.

Hänen sydämensä on täynnä kiitollisuutta.

Her heart is full of gratitude.

Hän kertoo elämästään etelässä, jakaa tarinoita ja kokemuksia.

She shares stories and experiences from her life in the south.

Perhe kuuntelee tarkkaavaisesti ja lämpimästi.

The family listens attentively and warmly.

He ovat kiinnostuneita hänen kertomuksistaan.

They are interested in her stories.

Lopulta, Aino tuntee helpotusta.

Finally, Aino feels relief.

Hän ymmärtää, että hän on hyväksytty.

She understands that she is accepted.

Hänen perheensä rakastaa häntä kaikesta huolimatta.

Her family loves her no matter what.

Illan lopussa kyyneleet nousevat silmiin, mutta nyt ne ovat ilon kyyneleitä.

At the end of the evening, tears fill her eyes, but now they are tears of joy.

Hän on löytänyt itsensä ja tuntee kuuluvansa tänne.

She has found herself and feels she belongs here.

Lumi ympärillä välkkyy tähtien loisteessa, ja Aino hymyilee.

The snow around glints in the starlight, and Aino smiles.

Hän on saanut kaksinkertaisen juuret ja sydän on täynnä rauhaa.

She has gained dual roots, and her heart is full of peace.