Kevään aurinko paistoi National Library of Finlandin suurista ikkunoista, valaisten upean rakennuksen jokaista nurkkaa.

The spring sun shone through the large windows of the National Library of Finland, illuminating every corner of the magnificent building.

Räystäistä tippui vesipisaroita ja ilmassa leijui sulavan lumen tuoksu.

Drops of water dripped from the eaves, and the scent of melting snow filled the air.

Koko Helsinki valmistautui St. Urho's Day -juhlaan, ja kirjastossa valmistauduttiin erityiseen lukunäytökseen.

All of Helsinki was preparing for St. Urho's Day celebrations, and the library was preparing for a special reading performance.

Eero, kirjaston kuraattori, käveli pitkin jylhiä käytäviä.

Eero, the library curator, walked along the majestic corridors.

Hän oli ylpeä kirjastosta, ja erityisesti käynnissä olevasta harvinaisten kirjojen näyttelystä.

He was proud of the library, and especially the ongoing rare books exhibition.

Mutta juuri tänään yksi kallisarvoinen kirja oli kadonnut.

But today, one precious book had gone missing.

Eeron sydän hakkasi.

Eero's heart was pounding.

"Missä Hemmingwayn ensimmäinen painos on?"

"Where is the first edition of Hemmingway?"

hän pohti itsekseen.

he wondered to himself.

Liisa, vierailulla oleva tutkija, istui huoneen toisella puolella, nenä kiinni kirjakasassa.

Liisa, a visiting researcher, sat on the other side of the room, nose deep in a pile of books.

Hän oli kiireinen valmistelemaan uraauurtavaa artikkelia.

She was busy preparing a groundbreaking article.

Hän ei huomannut Eeron levottomuutta.

She didn't notice Eero's agitation.

Mikko, kirjaston vakava mutta hyväntahtoinen vartija, seisoskeli lähellä, haaveillen hetkeä, jolloin hän voisi ratkaista mysteerin, kuten hänen idolinsa dekkareissa.

Mikko, the library's serious but good-natured guard, stood nearby, dreaming of the moment when he could solve a mystery, just like his idols in detective novels.

Kun Eero kävi epätoivoisena läpi tilanteita mielessään, ajatus iski.

As Eero desperately went through the scenarios in his mind, a thought struck him.

Voisiko Liisa olla syyllinen?

Could Liisa be the culprit?

Hän tarvitsisi kipeästi kirjan tutkimukseensa.

She would urgently need the book for her research.

Muttei hän voinut syyttää ilman todisteita.

But he couldn't accuse anyone without evidence.

"Minun täytyy puhua hänelle", hän päätti hiljaa.

"I need to talk to her," he decided quietly.

Mikko näki Eeron epäröinnin.

Mikko saw Eero's hesitation.

"Meidän on puhuttava kaikille.

"We need to talk to everyone.

Tämä on rikos", hän sanoi, katsellen vakavasti.

This is a crime," he said, looking serious.

Eero yritti rauhoittaa häntä.

Eero tried to calm him.

"Ei, hoidan tämän omalla tavallani."

"No, I'll handle this my own way."

Heidän välinen jännite tuntui ilmassa.

The tension between them was palpable in the air.

Kumpikin halusi ratkaista tilanteen, mutta heillä oli eri lähestyminen.

Both wanted to resolve the situation, but they had different approaches.

Eero astui hiljaa Liisan puoleen.

Eero quietly approached Liisa.

"Hei Liisa, sattuisitko tietämään jotain kadonneesta kirjasta?"

"Hey Liisa, would you happen to know anything about the missing book?"

Liisa kohotti katseensa, hieman hermostuneena.

Liisa looked up, slightly nervous.

"Kadonnut kirja?

"Missing book?

Voi ei, olen ollut niin keskittynyt omaan projektiini."

Oh no, I've been so focused on my own project."

Samalla kun Eero ja Mikko pohtivat seuraavaa siirtoaan, he kulkivat yhdessä pitkin hyllyjen välejä.

While Eero and Mikko pondered their next move, they walked together between the shelves.

Aina välillä Mikko pysähtyi katsomaan ympärilleen, ikään kuin odottaen löytävänsä jotain.

Every now and then, Mikko stopped to look around, as if expecting to find something.

Heidän eteensä avautui käytävä, jonne he eivät olleet vielä etsineet.

They came upon a corridor they hadn't searched yet.

Siellä Eero huomasi kirjan, jonka he olivat luulleet kadonneen.

There, Eero noticed the book they thought was missing.

"Näkisitkö tätä", Eero sanoi helpottuneena.

"Would you look at this," Eero said, relieved.

"Se oli vain väärällä paikalla."

"It was just in the wrong place."

Mikko nauroi.

Mikko laughed.

"Ehkä emme olekaan etsivät, mutta ainakin kirja löytyi."

"Maybe we're not detectives, but at least the book was found."

Kirjan löytyminen pelasti päivän.

Finding the book saved the day.

Kirjasto ehti valmistaa St. Urho's Day -juhlan erikoisluvun ajallaan.

The library managed to prepare for the special reading for St. Urho's Day celebrations in time.

Luennon aikana kirjaston väki ja vieraat nauttivat tarinasta, joka kantoi mukanaan kevään ja juhlan tuntuja.

During the lecture, the library staff and guests enjoyed a story that conveyed the feelings of spring and celebration.

Eero oppi, kuinka tärkeää on luottaa työkavereihin.

Eero learned how important it is to trust colleagues.

Mikko puolestaan huomasi, kuinka akateeminen maailma voi olla yllättävän mutkikas.

Mikko, on the other hand, realized how surprisingly intricate the academic world can be.

Samalla, auringon laskiessa, he kaksi nauttivat kirjaston rauhasta ja ystävyydestä, joka sen seinien suojissa oli syntynyt.

Meanwhile, as the sun set, the two of them enjoyed the peace of the library and the friendship that had blossomed within its walls.