Helsingin tiedemuseossa oli keväinen päivä.

It was a spring day at the Helsingin tiedemuseo.

Opiskelijoita vilisi joka puolella.

Students were everywhere.

Värikkäät julisteet koristivat seiniä ja puheensorina täytti ilman.

Colorful posters decorated the walls, and the hum of voices filled the air.

Eemil, Aino ja Mikko kuuluivat koululaisryhmään, joka tutki avaruuden osastoa.

Eemil, Aino, and Mikko were part of a school group exploring the space section.

Eemil oli ujo poika.

Eemil was a shy boy.

Hän rakasti tähtitiedettä.

He loved astronomy.

Salaa hän toivoi, että Aino olisi kiinnostunut hänestä.

Secretly, he wished that Aino would be interested in him.

Eemil halusi näyttää Ainolle, kuinka paljon hän tiesi tähdistä ja planeetoista.

Eemil wanted to show Aino how much he knew about stars and planets.

Mutta ujous esti häntä.

But his shyness held him back.

Aino käveli lähemmäs meteorinäyttelyä.

Aino walked closer to the meteorite exhibit.

Eemil näki tilaisuuden.

Eemil saw an opportunity.

Hän mietti hetken.

He thought for a moment.

"Pitäisikö minun puhua hänelle?" hän pohti.

"Should I talk to her?" he pondered.

Mikko huomasi Eemilin empivän.

Mikko noticed Eemil hesitating.

"Hei Eemil, tämä on sinun juttusi. Mene ja kerro Ainolle tästä!" Mikko tönäisi ystäväänsä lempeästi.

"Hey Eemil, this is your thing. Go and tell Aino about it!" Mikko gave his friend a gentle nudge.

Eemil veti syvään henkeä.

Eemil took a deep breath.

Hän approi Ainon.

He approached Aino.

"Hei Aino," hän sanoi. "Oletko nähnyt tämän meteorin?"

"Hey Aino," he said. "Have you seen this meteorite?"

Aino kääntyi hymyillen. "Hei Eemil! En ole vielä. Kerro lisää!"

Aino turned smiling. "Hey Eemil! Not yet. Tell me more!"

Eemil tunsi rohkeuden nousevan.

Eemil felt his courage rising.

"Tämä meteori tuli avaruudesta tuhansia vuosia sitten. Se on peräisin asteroidivyöhykkeeltä Marsin ja Jupiterin välillä."

"This meteorite came from space thousands of years ago. It's from the asteroid belt between Mars and Jupiter."

Ainon silmät loistivat kiinnostuksesta. "Vau, miten sinä tiedät kaiken tämän?"

Aino's eyes shone with interest. "Wow, how do you know all this?"

Eemil hymyili.

Eemil smiled.

He keskustelivat pitkään.

They talked for a long time.

Aino kysyi monia kysymyksiä, ja Eemil vastasi iloisena.

Aino asked many questions, and Eemil answered happily.

Hän tunsi, että heidän välillään oli yhteys.

He felt that there was a connection between them.

Kun retki päättyi, Aino sanoi: "Voimme ehkä käydä kahvilla joskus ja puhua lisää avaruudesta?"

When the trip ended, Aino said, "Maybe we can go for coffee sometime and talk more about space?"

Eemil nyökkäsi innoissaan.

Eemil nodded excitedly.

He vaihtoivat yhteystietoja.

They exchanged contact information.

Eemil huomasi, että uskaltamalla hän oli saanut uuden ystävän.

Eemil realized that by daring, he had made a new friend.

Paluumatkalla Eemil hymyili itsekseen.

On the way back, Eemil smiled to himself.

Hän oli oppinut, että omien kiinnostusten jakaminen voi luoda uusia ystävyyssuhteita.

He had learned that sharing his own interests could create new friendships.

Eemil oli voittanut pelkonsa ja löytänyt jotain uutta.

Eemil had overcome his fears and found something new.

Avaruuden salaisuudet olivat avanneet oven Eemilin sisällä.

The secrets of space had opened a door inside Eemil.