Helsingin päärautatieasema oli täynnä ihmisiä.

Helsingin main railway station was full of people.

Kevään lämpö sekoittui aseman jylhään rakenteeseen, ja joka puolella kuului askelten kaiut.

The warmth of spring mixed with the station's imposing structure, and the echoes of footsteps could be heard everywhere.

Oli kevätpäiväntasaus, ja Eero istui rautatieaseman puisella penkillä Kaisa vieressään.

It was the vernal equinox, and Eero sat on a wooden bench at the railway station with Kaisa next to him.

Kaisa huokaisi.

Kaisa sighed.

"Juna ei ole tulossa.

"The train isn't coming.

Tämän lakon vuoksi kaikki on myöhässä," hän sanoi tyynesti, mutta hänessä oli myös aavistus levottomuutta.

Because of this strike, everything is delayed," she said calmly, yet there was a hint of restlessness in her.

Eeron mielessä pyörivät toisenlaiset ajatukset.

Different thoughts swirled in Eero's mind.

Hän katsoi Kaisan suuntaan, miettien miten kertoisi tunteistaan.

He looked in Kaisa's direction, pondering how to express his feelings.

"Miten kauan aiot odottaa?"

"How long are you going to wait?"

kysyi Kaisa.

asked Kaisa.

Hän oli aina ollut spontaani.

She had always been spontaneous.

"Voisimme tehdä jotain muuta.

"We could do something else.

Seikkailua täällä Helsingissä."

An adventure here in Helsinki."

Eero tiesi hetken olevan tärkeä.

Eero knew the moment was important.

Hän tunsi jännitteen kasvavan, kun ihmiset ympärillä alkoivat kävellä levottomina.

He felt the tension growing as people around them started to walk restlessly.

Hän pyyhkäisi hiuksensa sivuun ja otti syvään henkeä.

He swept his hair aside and took a deep breath.

"Kaisa," hän aloitti varovasti.

"Kaisa," he began cautiously.

"Minä… haluan sanoa sinulle jotakin."

"I... want to tell you something."

Hän pysähtyi hetkeksi, katse pudoten lattiaan.

He paused for a moment, his gaze dropping to the floor.

"Olen miettinyt… meitä.

"I've been thinking... about us.

Sinä ja minä."

You and me."

Kaisa kohotti kulmiaan kiinnostuneena.

Kaisa raised her eyebrows with interest.

"Okei, mitä haluat sanoa?"

"Okay, what do you want to say?"

Eero keräsi rohkeutensa.

Eero gathered his courage.

"Kaisa, pidän sinusta enemmän kuin ystävänä.

"Kaisa, I like you more than a friend.

Haluan aloittaa uuden jakson kanssasi."

I want to start a new chapter with you."

Hänen sanansa tekivät Kaisasta hetkeksi sanattoman.

His words left Kaisa momentarily speechless.

Kaikki junat olivat edelleen myöhässä, mutta Eero tunsi jo helpotuksen.

All trains were still delayed, but Eero already felt relieved.

Hän oli sanonut mitä halusi.

He had said what he wanted to say.

"Vau, Eero," Kaisa vastasi lopulta pehmeästi.

"Wow, Eero," Kaisa finally responded softly.

"En tiennytkään... mutta kiitos, että kerroit."

"I didn't know... but thank you for telling me."

He istuivat hiljaa rinnakkain, ja kevään pehmeä tuoksu tulvi aseman avonaisista ovista.

They sat quietly side by side, and the gentle scent of spring wafted through the station's open doors.

Kaisa kääntyi Eeron puoleen.

Kaisa turned to Eero.

"Ehkä voisimme kokea tätä seikkailua yhdessä, täällä Helsingissä, ainakin tänään."

"Maybe we could experience this adventure together, here in Helsinki, at least today."

Eero hymyili lopulta.

Eero finally smiled.

He nousivat ylös, koko asema levittäen kiireistä kaaostaan ympärilleen.

They stood up, the whole station spreading its busy chaos around them.

Junien tuleminen oli yhä epävarmaa, mutta heidän välillään oli uusi alku.

The arrival of trains was still uncertain, but between them, a new beginning had emerged.

He lähtivät yhdessä kävelemään Helsingin kaduilla, jättäen taakseen rautatieaseman myllerryksen.

They started walking together through the streets of Helsinki, leaving behind the turmoil of the railway station.

Eero tunsi, että tuuli oli täynnä lupauksia, ja Kaisa näki ensi kertaa Helsingissä uutta viehätystä.

Eero felt that the wind was full of promises, and Kaisa saw some new charm in Helsinki for the first time.

"Ehkä kaupunki onkin täynnä mahdollisuuksia," Kaisa totesi, ja Eero nyökkäsi.

"Maybe the city is full of opportunities," Kaisa remarked, and Eero nodded.

He olivat löytäneet jotain tärkeämpää kuin seikkailut muissa maissa – toistensa erityisyyden tässä ja nyt.

They had found something more important than adventures in other countries - each other's uniqueness here and now.