Kevät oli tullut sisäoppilaitokseen, joka sijaitsi vehreällä suomalaisella maaseudulla.

Spring had arrived at the boarding school located in the lush Finnish countryside.

Tuuli puhalsi kevyesti niityllä, ja kouluun johtavaa hiekkatietä pitkin eteni kolme oppilasta.

A gentle breeze blew across the meadow, and along the gravel road leading to the school walked three students.

Joukon edessä kulki Aino, tarkkanäköinen ja utelias tyttö, joka rakasti ratkoa mysteerejä.

Leading the group was Aino, a keen-eyed and curious girl who loved solving mysteries.

Hänen rinnallaan asteli Mika, parhaista parhain ystävä, johon Aino saattoi aina luottaa.

Beside her walked Mika, the best of friends, whom Aino could always trust.

Kolmantena seurasi Satu, uusi oppilas, jonka ympärillä leijui salaisuuksia.

Following them was Satu, a new student surrounded by mysteries.

Oli pääsiäisaika ja oppilaat uurastivat kevätjuhlien parissa.

It was Easter time, and the students were hard at work with the spring celebrations.

Kaikkialla tuoksuivat tuoreet pajunkissat ja koulun pihamaalla pajunkissat puvustivat puita.

Everywhere, the fresh scent of pussy willows lingered, and in the school yard, pussy willows adorned the trees.

Kevätiltaisin aurinko ei laskenut ennen myöhäisiltaa.

In the spring evenings, the sun did not set until late in the evening.

Mutta kaiken kauneuden keskellä Ainoa vaivasi huoli: hänen lempikoulunopettajansa, herra Nieminen, oli kadonnut jälkiä jättämättä.

But amidst all the beauty, Aino was troubled by a worry: her favorite teacher, Mr. Nieminen, had disappeared without a trace.

Aino yritti kysyä koulun johdolta opettajastaan, mutta vastauksia ei herunut.

Aino tried to ask the school administration about her teacher, but no answers were forthcoming.

"Hän on vain poissa", rehtori sanoi välttelevästi.

"He is just absent," the principal said evasively.

Tämä ei tyydyttänyt Ainoa.

This did not satisfy Aino.

Hänen oli päätettävä selvittää asia itse.

She decided she must find out the truth herself.

"Satu, mitä sinä tiedät herra Niemisen katoamisesta?" Aino kysyi suoraan, kun he istuivat illalisilla.

"Satu, what do you know about Mr. Nieminen's disappearance?" Aino asked directly as they sat at dinner.

Satu katsoi alas lautaselleen ja mutisi jotain epäselvää.

Satu looked down at her plate and muttered something unclear.

Tämä sai Ainon yhä enemmän epäileväksi.

This only made Aino more suspicious.

Tuona iltana, koulun muiden nukkuessa, Aino ja Mika murtivat pienellä kirjaston avaimella kouluarkiston oven lukon.

That evening, as the rest of the school slept, Aino and Mika used a small library key to unlock the school archive door.

He selailivat papereita taskulampun valossa.

They browsed through the papers by flashlight.

Mika löysi lopulta vanhan valokuvan, jossa herra Nieminen seisoi nuoren tytön vieressä.

Mika eventually found an old photograph of Mr. Nieminen standing next to a young girl.

Tytön mulohdus oli tuttu.

The girl's gaze was familiar.

Se oli Satu!

It was Satu!

Löydöllään innostunut Aino ja Mika tapasivat seuraavana päivänä Satun hienovaraisesti koulun puutarhassa, jossa narsissit jo kukkivat.

Excited by their discovery, Aino and Mika met with Satu discreetly the next day in the school's garden, where the daffodils were already blooming.

Aino otti esiin kuvan.

Aino produced the photo.

"Tämä olet sinä, eikö totta?

"This is you, isn't it?

Mikä yhdistää sinut herra Niemiseen?" hän kysyi.

What connects you to Mr. Nieminen?" she asked.

Hetken vaikeni, mutta lopulta Satu myönsi kaiken.

There was a moment of silence, but finally, Satu admitted everything.

Herra Nieminen oli hänen setänsä.

Mr. Nieminen was her uncle.

Tämä oli joutunut lähtemään äkillisesti huolehdiakseen sairastuneesta perheenjäsenestä, eikä Satu aluksi uskaltanut paljastaa yhteyttään.

He had to leave suddenly to care for a sick family member, and initially, Satu didn't dare reveal their connection.

Aino kohtasi Satun kyyneleisen katseen ja koki sydämessään myötätuntoa.

Aino met Satu's tear-filled gaze and felt compassion in her heart.

Hän ymmärsi nyt tilanteen.

She now understood the situation.

Kun Aino kertoi totuuden muille oppilaille, koulun hallinto varmisti, että herra Niemisen perhe sai tarvittavaa tukea.

When Aino revealed the truth to the other students, the school administration ensured that Mr. Nieminen's family got the support they needed.

Aino oppi tärkeän läksyn ystävyydestä ja myötätunnosta – joskus asiat eivät ole niin yksiselitteisiä kuin aluksi uskomme.

Aino learned an important lesson about friendship and compassion—sometimes things aren't as straightforward as we initially believe.

Kevään kukkien puskiessa yhä iloisemmin esiin ja koulun elämän saapuessa rauhalliseen uomaan, sisäoppilaitoksen oppilaat valmistautuivat kesäloman tuloon.

As the spring flowers pushed ever more joyfully into bloom and school life settled into a peaceful rhythm, the boarding school students prepared for summer vacation.

Salaperäinen kevät oli tuonut mukanaan ystävyyttä, oppimista ja uutta ymmärrystä yhteisön tärkeydestä.

The mysterious spring had brought with it friendship, learning, and a new understanding of the importance of community.

Aino ei koskaan lakannut etsimästä totuutta, mutta hän teki sen nyt sydämellä täynnä empatiaa.

Aino never stopped seeking the truth, but she did so now with a heart full of empathy.