Pääsiäisviikonloppu oli saapunut Helsingin Kauppatorille.

The Easter weekend had arrived at Helsinki’s Kauppatori.

Aamuaurinko paistoi kirkkaasti, ja ilmassa leijaili tuoreiden kukkien tuoksu.

The morning sun shone brightly, and the air was filled with the scent of fresh flowers.

Väriä loivat kirkkaat tulppaanit, narsissit ja erilaiset kevätkukkaset, jotka täyttivät torin lukuisat kojut.

The scene was colorful with bright tulips, daffodils, and various spring flowers that filled the numerous stalls of the market.

Ihmiset liikkuivat reippaasti, ja torilla kävi iloinen puheensorina.

People moved briskly, and a cheerful chatter filled the marketplace.

Aino seisoi torin reunalla, katsellen ympärilleen.

Aino stood at the edge of the market, looking around.

Hän puristi käsilaukkuaan, mielen täyttäen odottava jännitys.

She clutched her purse, her mind filled with expectant excitement.

Sisimmässään kupli epäröinti.

Inside her, hesitation bubbled.

Oli kulunut liian kauan siitä, kun hän oli viimeksi nähnyt sisartaan.

It had been too long since she had last seen her sister.

Aino halusi tehdä sovinnon.

Aino wanted to make amends.

Mutta miten?

But how?

Liljat.

Lilies.

Valkoiset liljat olivat aina olleet Annen, hänen siskonsa, lempikukkia.

White lilies had always been Anne’s, her sister’s, favorite flowers.

Ne symboloivat uutta alkua ja anteeksiantoa.

They symbolized a new beginning and forgiveness.

Aino veti syvään henkeä ja suuntasi torille.

Aino took a deep breath and headed into the market.

Se oli täynnä ihmisiä, jotka kulkivat edestakaisin, ja Ainoa huimasi hieman.

It was full of people passing back and forth, and she felt slightly dizzy.

Hän ohitti kalakojun, mausteiden täyttämän tiskin ja käsintehtyjä pääsiäismunia myyvän vanhan parin.

She passed a fish stall, a spice-laden counter, and an old couple selling handmade Easter eggs.

Lopulta hän löysi kukkamyyjän.

Finally, she found the flower vendor.

"Anteeksi, olisiko teillä valkoisia liljoja?"

"Excuse me, do you have any white lilies?"

Aino kysyi arasti.

Aino asked timidly.

Myyjä hymyili ystävällisesti.

The vendor smiled kindly.

"Valitettavasti vain yksi kimppu jäljellä," nainen sanoi ja ojensi Ainoille kauniisti sidotun liljojen kimpun.

"Unfortunately, there's only one bouquet left," the woman said, handing Aino a beautifully tied bunch of lilies.

"Olen varma, että ne tuovat onnea."

"I'm sure they will bring good luck."

Aino kiitti myyjää ja maksoi.

Aino thanked the vendor and paid.

Kukkakimppu käsissään hän asteli hitaasti torin halki.

With the bouquet in her hands, she walked slowly across the market.

Ajatukset kiersivät hänen mielessään.

Thoughts swirled in her mind.

Entä jos Anne ei haluaisi nähdä häntä?

What if Anne didn’t want to see her?

Jos sanottu jäi sanomatta?

What if what needed to be said remained unsaid?

Kävelymatka tuntui lyhyemmältä kuin tavallisesti.

The walk felt shorter than usual.

Pian Aino seisoi tutun kerrostalon edessä.

Soon Aino was standing in front of the familiar apartment building.

Sydän hakkasi hänen rinnassaan, kun hän nousi portaat ylös ja soitti ovikelloa.

Her heart pounded in her chest as she climbed the stairs and rang the doorbell.

Ovi avautui.

The door opened.

Anne katsoi ensin yllättyneenä, sitten hänen katseensa pehmeni.

Anne looked at her first with surprise, then her gaze softened.

Aino ojensi liljat.

Aino extended the lilies.

"Anteeksi, sisar," Aino kuiskasi.

"I'm sorry, sister," Aino whispered.

"Toivon, että voimme aloittaa alusta."

"I hope we can start over."

Anne otti liljat vastaan, kyyneleet silmissään.

Anne accepted the lilies, tears in her eyes.

Hän nyökkäsi hiljaa ja veti Ainon lämpimään halaukseen.

She nodded silently and drew Aino into a warm embrace.

Molemmat tunsivat, että vanhat haavat alkoivat parantua.

Both felt that old wounds were beginning to heal.

Helsinki jatkoi vappuhuminassaan, mutta kahdelle sisarukselle tämä oli erityinen hetki.

Helsinki continued in its May Day bustle, but for the two sisters, this was a special moment.

Se oli uusi alku, täynnä lupauksia ja toivoa.

It was a new beginning, full of promises and hope.

Aino oppi, että haavoittuvuus voi johtaa anteeksiantoon ja uusiin yhteyksiin.

Aino learned that vulnerability can lead to forgiveness and new connections.

Tänään, kevään kynnyksellä, heidän suhteensa kukoisti jälleen, kuten liljat kädessä.

Today, on the brink of spring, their relationship blossomed again, like the lilies in her hand.