Alakaupungin bunkkerissa, kevätsateen jyrinä tuntui kuin rummutus betoniseinää vasten.

In the bunkers of Alakaupunki, the rumble of the spring rain felt like drumming against the concrete walls.

Sisarukset, Mika ja Saara, istuivat pienessä tilassa, joka oli täynnä säilyketölkkejä ja villahuopia.

The siblings, Mika and Saara, sat in a small space filled with canned goods and woolen blankets.

Ilmassa leijui odotuksen tuntu, sillä vappu lähestyi, mutta juuri nyt sade ropisi taukoamatta maanpinnan yläpuolella.

The air was heavy with a sense of anticipation as Vappu approached, but right now, the rain drummed on incessantly above the ground.

Mika, tummatukka ja määrätietoinen, seisoi bunkkerin oven ääressä tarkkaillen.

Mika, dark-haired and determined, stood by the bunker door, keeping watch.

Hän tiesi, kuinka myrsky oli vaarallinen.

He knew how dangerous the storm was.

"Saara, älä murehdi," Mika sanoi rauhoittavasti, "Juhlimme, kun se on turvallista."

"Saara, don't worry," Mika said soothingly, "We'll celebrate when it's safe."

Saara, pieni ja utelias, ei voinut olla taputtamatta jalkojaan kärsimättömästi.

Saara, small and curious, couldn't help but tap her feet impatiently.

"Mika, vappu on niin hieno.

"Mika, Vappu is so wonderful.

Isä aina teki siitä erityisen.

Dad always made it special.

Muistatko tippaleivät ja serpentiinit?"

Do you remember the funnel cakes and streamers?"

Mika hymyili hieman surumielisesti.

Mika smiled slightly wistfully.

Heidän isänsä, joka ei ollut enää heidän kanssaan, rakasti vappua ja sen juhlintaa.

Their father, who was no longer with them, loved Vappu and its celebrations.

"Muistan, Saara.

"I remember, Saara.

Mutta meidän on oltava täällä nyt."

But we have to stay here now."

Tuuli ulvoi hetken taukoamatta, mutta sitten tuli odottamaton hiljaisuus.

The wind howled for a moment without pause, but then an unexpected silence fell.

"Kuuntele," Saara kuiskasi, "myrsky laantuu!"

"Listen," Saara whispered, "the storm is calming down!"

Mika katsoi epäilevästi ylös.

Mika glanced up skeptically.

Hän tunsi edelleen vastuunsa painon, mutta Saara katsoi häneen silmät sädehtien toivoa.

He still felt the weight of responsibility, but Saara looked at him with eyes sparkling with hope.

"Mika, haluan vain nähdä vähän maailmaa siellä.

"Mika, I just want to see a bit of the world out there.

Lupaan olla varovainen."

I promise to be careful."

Heidän välillä syntyi kiivas keskustelu.

A heated discussion erupted between them.

Mika yritti muistuttaa vaarasta, mutta Saara tunsi kaipauksen isänsä perinteitä kohtaan.

Mika tried to remind of the danger, but Saara felt a yearning for her father's traditions.

"Olen kyllästynyt piileskelyyn, Mika.

"I'm tired of hiding, Mika.

Isä olisi halunnut, että löydämme ilon pienistä asioista."

Dad would have wanted us to find joy in the little things."

Juuri kun jännite kasvoi, Mika huokaisi syvään.

Just as the tension rose, Mika sighed deeply.

Hän ymmärsi, ettei voinut suojella Saaraa kaikelta, vaan voisi ohjata ja opastaa.

He understood that he couldn't protect Saara from everything but could guide and advise her.

"Hyvä on, mennään yhdessä oven suulle," hän ehdotti.

"Alright, let's go to the door together," he suggested.

He kavalsivat bunkkerin ovesta varovasti.

They cautiously ventured to the bunker door.

He eivät menneet pitkälle, vain tarpeeksi lähelle tunteakseen kevyen sateen poskillaan.

They didn't go far, just close enough to feel the light rain on their cheeks.

Kauempaa kuului fanfaarien kaiku ja satunnaiset ilotulitukset, jotka kertoivat, että vappu oli alkanut.

In the distance, echoes of fanfares and occasional fireworks could be heard, signaling that Vappu had begun.

Mika ja Saara hymyilivät toisilleen.

Mika and Saara smiled at each other.

He jakoivat hetken, joka oli yhtä aikaa vaarallinen ja kaunis.

They shared a moment that was simultaneously dangerous and beautiful.

Mika ymmärsi, että joskus parhaat turvapaikat löytyivät rohkeista askelista, ja Saara oppi kuuntelemaan ja arvostamaan heidän yhteistä matkaansa.

Mika realized that sometimes the best shelters are found in brave steps, and Saara learned to listen and appreciate their shared journey.

Ja niin, näiden kahden sisaruksen välille rakentui silta, jonka kautta he oppivat yhdessä tasapainoilemaan seikkailun ja varovaisuuden välillä.

And so, a bridge was built between the two siblings, through which they learned together to balance between adventure and caution.

Bunkkerissa, kevätsateen ylle kurottautuen, he tunsivat isänsä hengen tanssivan heidän kanssaan vappuyössä.

In the bunker, reaching out into the spring rain, they felt their father's spirit dancing with them on Vappu night.