Kevyt kevättuuli puhaltaa Kukan farmilla, ja tulppaanit keinuvat värikkäänä mattona.

A light spring breeze blows on Kukka's farm, and the tulips sway like a colorful carpet.

Tänä vuonna kaikki odottavat sinisiä tulppaaneja, joita Kaisa ja Matti ovat varoen kasvattaneet.

This year, everyone is anticipating the blue tulips that Kaisa and Matti have carefully cultivated.

Mutta kun Kaisa menee tarkistamaan kukat, hän huomaa jotain kauheaa.

But when Kaisa goes to check on the flowers, she notices something terrible.

Siniset tulppaanit ovat kadonneet.

The blue tulips have disappeared.

Kaisa seisoo polulla hämmästyneenä.

Kaisa stands on the path, astonished.

"Matti, tule tänne!

"Matti, come here!

Siniset tulppaanit ovat poissa!"

The blue tulips are gone!"

hän huutaa.

she shouts.

Matti juoksee paikalle.

Matti runs over.

Hän silmäilee aluetta ja rypistää kulmiaan.

He scans the area and furrows his brow.

"Kaisa, katso!

"Kaisa, look!

Jälkiä maassa," sanoo Matti, osoittaen pieniä jalanjälkiä, jotka johtavat pellon reunaan.

Tracks on the ground," says Matti, pointing to small footprints leading to the edge of the field.

Kaisa ja Matti seuraavat jälkiä.

Kaisa and Matti follow the tracks.

He kulkevat pitkin kapeaa polkua, sillä aikaa kun tuuli heiluttaa viljapeltoja.

They walk along the narrow path as the wind sways the grain fields.

Jäljet johtavat pihan takana olevaan vanhaan latoon, joka on jäänyt käyttöön vain harvoin.

The tracks lead to an old barn behind the yard, which has been rarely used.

He astuvat sisään latoon, ja avonaisessa ikkunassa he näkevät jotain liikkuvaa.

They step into the barn, and in an open window, they see something moving.

Pikku orava, jolla on sininen tulppaani hampaissaan, kipittää piiloon katon rakoon.

A little squirrel, with a blue tulip in its mouth, scurries into a roof crevice.

"Se vie tulppaaneja!"

"It's taking the tulips!"

Kaisa sanoo yllättyneenä.

Kaisa says, surprised.

Matti nauraa.

Matti laughs.

"Taitaa pitää kukista," hän sanoo hymyillen.

"Seems to like flowers," he says, smiling.

He katselevat, kun orava liukuu varovasti takaisin ja istuttaa tulppaanin pieneen pesäänsä kuin asettelisi koristekimpun.

They watch as the squirrel carefully slips back and places the tulip in its small nest as if arranging a bouquet.

"Ehkä voimme houkutella sen ulos," Kaisa ehdottaa.

"Maybe we can lure it out," Kaisa suggests.

Matti nyökkää.

Matti nods.

He jättävät ulos koriin pähkinöitä ja palaavat piiloon.

They leave some nuts in a basket outside and return to hiding.

Pian orava kieppuu ulos, ja kun se keskittyy herkkuihin, Matti kiipeää varovasti ja nappaa siniset tulppaanit takaisin.

Soon, the squirrel twirls out, and as it focuses on the treats, Matti carefully climbs up and retrieves the blue tulips.

Matti ojentaa tulppaanit Kaisaalle.

Matti hands the tulips to Kaisa.

"Saatiin ne takaisin," hän sanoo.

"We got them back," he says.

Kaisa katsoo tulppaaneja helpottuneena.

Kaisa looks at the tulips with relief.

"Teimme sen yhdessä," hän myöntää.

"We did it together," she acknowledges.

Valmistaessaan kukkia festivaalia varten, hän tuntee kiitollisuutta.

As she prepares the flowers for the festival, she feels grateful.

Tämä oli enemmän kuin vain hänen saavutuksensa, se oli heidän molempien työ.

This was more than just her achievement; it was both of their work.

Kun Vappu lähestyy, farmi on valmis juhlaan.

As Vappu approaches, the farm is ready for celebration.

Siniset tulppaanit seisovat ylpeinä muiden värien keskellä.

The blue tulips stand proudly among the other colors.

Vieraat ihailevat niitä ja kuulevat tarinan Kaisaasta, Mattista ja sinisestä tulppaanista, joka melkein katosi.

Guests admire them and hear the story of Kaisa, Matti, and the blue tulip that almost disappeared.

Yhdessä Kaisa ja Matti seisovat ylpeinä, tietäen, että joskus paras sato tulee silloin, kun työskentelet yhdessä, ja se luo perinteitä, jotka muistetaan kauan.

Together, Kaisa and Matti stand proudly, knowing that sometimes the best harvest comes when you work together, creating traditions that are remembered for a long time.