Aurinko paistoi kirkkaasti, ja meri kimmelsi sinisenä.

The sun was shining brightly, and the sea sparkled blue.

Suomenlinnan vanhat muurit kertoivat hiljaista tarinaansa.

Suomenlinna's old walls told their quiet story.

Oli kevät, ja Vappu, tuo iloinen juhla, oli aivan nurkan takana.

It was spring, and Vappu, that joyful celebration, was just around the corner.

Eero ja Ansa olivat tulleet luokkakaveriensa kanssa tutustumaan Suomenlinnaan osana historian projektia.

Eero and Ansa had come with their classmates to explore Suomenlinna as part of a history project.

Eero oli innostunut.

Eero was excited.

Hän rakasti historiaa ja halusi kertoa Suomenlinnan merkityksestä.

He loved history and wanted to talk about the significance of Suomenlinna.

Hän tiesi paljon: kuinka linnoitus oli rakennettu suojaamaan Helsinkiä, ja miten se oli ollut tärkeä osa Suomen historiaa.

He knew a lot: how the fortress was built to protect Helsinki, and how it had been an important part of Finland's history.

Mutta yksi asia vaivasi häntä.

But one thing bothered him.

Eero ei ollut hyvä puhumaan ryhmän edessä.

Eero was not good at speaking in front of a group.

Hän pelkäsi, että muut eivät ymmärtäisi tai välittäisi.

He feared that others wouldn't understand or care.

Ansa käveli vierellä.

Ansa walked beside him.

Hän oli aina ollut reipas ja auttavainen.

She had always been lively and helpful.

Eero katsoi häntä hieman epäröiden, mutta keräsi rohkeutta.

Eero looked at her somewhat hesitantly but gathered his courage.

"Ansa, voinko puhua sinulle?"

"Ansa, can I talk to you?"

hän kysyi.

he asked.

"Totta kai, Eero.

"Of course, Eero.

Mikä on ?"

What's up?"

Ansa vastasi hymyillen.

Ansa replied with a smile.

"Minua hermostuttaa esitys", Eero sanoi hiljaa.

"I'm nervous about the presentation," Eero said quietly.

"Tiedän paljon, mutta en tiedä, pystynkö puhumaan ryhmän edessä."

"I know a lot, but I don't know if I can speak in front of the group."

Ansa kuunteli tarkkaavaisesti.

Ansa listened attentively.

"Älä huoli, Eero.

"Don't worry, Eero.

Sinä tiedät paljon.

You know a lot.

Voimme tehdä sen yhdessä.

We can do it together.

Minä olen tukenasi", hän lupasi.

I'm here to support you," she promised.

Kun tuli esityksen aika, ryhmä kokoontui vanhan tykin läheisyyteen.

When it was time for the presentation, the group gathered near an old cannon.

Eero katsoi papereitaan.

Eero looked at his papers.

Hänen kätensä tärisivät hieman.

His hands trembled slightly.

Sitten Ansa vilkuili häntä rohkaisevasti ja nyökkäsi.

Then Ansa glanced at him encouragingly and nodded.

Tämä pieni ele merkitsi Eerolle paljon.

This small gesture meant a lot to Eero.

Eero aloitti puheensa.

Eero began his speech.

Alku oli hapuileva, mutta pian sanat alkoivat virrata.

The beginning was tentative, but soon the words began to flow.

Hän kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia: kuinka linnoitus kesti useita taisteluita, sen roolista historian eri vaiheissa ja lintujen pesimisestä muureilla.

He shared interesting details: how the fortress withstood several battles, its role in various phases of history, and the birds nesting on the walls.

Ansa tuki häntä koko ajan, nyökkäillen ja kuunnellen tarkkaavaisesti.

Ansa supported him the entire time, nodding and listening attentively.

Opettaja nyökkäili tyytyväisenä.

The teacher nodded with satisfaction.

"Hieno esitys, Eero ja Ansa.

"Excellent presentation, Eero and Ansa.

Erinomaista yhteistyötä."

Outstanding teamwork."

Ryhmä hajosi ja lapset alkoivat suunnitella Vapun viettoa.

The group dispersed, and the children began planning their Vappu celebrations.

Eero tunsi olonsa onnelliseksi.

Eero felt happy.

Hän oli ylittänyt itsensä ja onnistunut.

He had outdone himself and succeeded.

"Kiitos, Ansa.

"Thank you, Ansa.

Ilman sinua olisin jäätynyt siellä", Eero sanoi lämmin hymy kasvoillaan.

Without you, I would have frozen there," Eero said with a warm smile on his face.

"Ei se mitään.

"No problem.

Me olemme tiimi", Ansa vastasi.

We're a team," Ansa replied.

Kun he tallustelivat lautalle aurinkoista merta vasten, Eero tunsi uudenlaista itseluottamusta.

As they strolled to the ferry against the sunny sea, Eero felt a new kind of confidence.

Hän oppi, että joskus apu, pieni rohkaisu, voi muuttaa paljon.

He learned that sometimes help, a little encouragement, can change a lot.

Nyt hän oli valmiina kohtaamaan uusia haasteita.

Now he was ready to face new challenges.

Suomenlinnan seinät olivat nähneet monia tarinoita, ja nyt niillä oli yksi lisää.

Suomenlinna's walls had seen many stories, and now they had one more.