Janne istui hiljaa matollaan.

Janne sat quietly on his mat.

Hänen ympärillään solisi pieni puro.

A small stream babbled around him.

Kevät oli tullut vuorille.

Spring had come to the mountains.

Joen varrella kukat avasivat nuppunsa auringon valoon.

Along the river, flowers opened their buds to the sunlight.

Ilmassa oli uuden alun tuoksu.

There was the scent of a new beginning in the air.

Mutta Jannen mieli ei ollut rauhallinen.

But Janne's mind was not at peace.

Hän oli tullut tänne etsimään selkeyttä elämäänsä.

He had come here to find clarity in his life.

Viereisellä matolla Riikka valmistautui johtamaan meditaatioharjoitusta.

On the nearby mat, Riikka was preparing to lead the meditation practice.

Hänen lempeä äänensä kuljetti seuraajat rauhallisempaan tietoisuuteen.

Her gentle voice guided the followers to a calmer consciousness.

Hän huomasi, kuinka Janne vaikutti kireältä ja levottomalta.

She noticed how Janne seemed tense and restless.

Meditointi alkoi.

The meditation began.

Janne keskittyi hengitykseensä.

Janne focused on his breathing.

Hän koetti tyhjentää mielensä ajatuksista ja murheista.

He tried to clear his mind of thoughts and worries.

Yllättäen hän tunsi huimauksen.

Suddenly, he felt dizzy.

Ennen kuin ehti tehdä mitään, maailma pimeni.

Before he could do anything, the world went dark.

Riikka oli heti Jannen vierellä.

Riikka was immediately by Janne's side.

Hän piti miestä tukevasti käsissään, kun tämä palasi tajuihinsa.

She held him firmly in her hands as he regained consciousness.

"Oletko kunnossa?"

"Are you okay?"

Riikka kysyi pehmeästi.

Riikka asked softly.

Jannen kasvot olivat kalpeat.

Janne's face was pale.

"Luulen niin", Janne vastasi ympärilleen katsellen.

"I think so," Janne replied, looking around.

Hänen sydämensä pamppaili.

His heart was pounding.

Riikka auttoi hänet istumaan ja otti syvään henkeä hänen kanssaan.

Riikka helped him sit up and took a deep breath with him.

"Haluatko puhua?"

"Do you want to talk?"

Riikka kysyi varovaisesti.

Riikka asked cautiously.

Janne epäröi hetken, mutta jokin hänen sisällään sanoi, että tämä oli oikea hetki olla avoin.

Janne hesitated for a moment, but something inside him said that this was the right moment to be open.

"Olen kokenut suuren menetyksen", Janne aloitti.

"I have experienced a great loss," Janne started.

"Tulin tänne löytämään rauhaa, mutta se on ollut vaikeaa."

"I came here to find peace, but it has been difficult."

Riikka nyökkäsi.

Riikka nodded.

Hänen empatiansa oli aitoa.

Her empathy was genuine.

"Se on ymmärrettävää.

"That is understandable.

Tarvitset aikaa ja tukea", hän sanoi.

You need time and support," she said.

Janne huomasi rentoutuvansa hieman.

Janne noticed he was relaxing a bit.

Riikan läsnäoloon oli helppo luottaa.

It was easy to trust Riikka's presence.

He keskustelivat pitkään.

They talked for a long time.

Riikan kysymykset johdattivat Jannea syvemmälle hänen omiin tunteisiinsa.

Riikka's questions led Janne deeper into his own feelings.

Hiljalleen hän alkoi nähdä toivoa siellä, missä ennen oli vain synkkyyttä.

Gradually, he began to see hope where there had been only darkness before.

Kun he palasivat meditaatioon, Jannen mieli oli kirkkaampi.

When they returned to meditating, Janne's mind was clearer.

Riikan ohjauksessa hän löysi itsestään osasia, jotka kaipasivat huomiota.

With Riikka's guidance, he found parts of himself that needed attention.

Sisäinen rauha, jota hän oli etsinyt, alkoi hahmottua.

The inner peace he had been seeking began to take shape.

Lopuksi, kun aurinko alkoi laskea ja ilta viileni, Janne sulki silmänsä.

Finally, as the sun began to set and the evening cooled, Janne closed his eyes.

Hän tunsi sydämessään jotain lämmintä ja avointa.

He felt something warm and open in his heart.

"Kiitos, Riikka", hän kuiskasi.

"Thank you, Riikka," he whispered.

Riikka hymyili.

Riikka smiled.

Hän tiesi tehneensä sen, mitä tuli tekemään: auttamaan toista ihmistä löytämään eheyttä.

She knew she had done what she came to do: help another person find wholeness.

Näiden keväisten kukkien ympäröimänä oli tehty pieni, mutta tärkeä matka kohti rauhaa.

Surrounded by these spring flowers, a small but important journey toward peace had been made.

Molemmat nousivat ja jakoivat rauhaisan hetken hiljaisuudessa.

Both stood up and shared a peaceful moment in silence.

Janne astui pois vuorilta uusilla näkökulmilla ja kyvyllä kohdata elämänsä haasteita.

Janne stepped away from the mountains with new perspectives and the ability to face the challenges in his life.

Hän tiesi, että hän ei enää ollut yksin, ja siinä hetkessä oli syvä merkitys.

He knew he was no longer alone, and in that moment there was profound meaning.