Veeti astui sisään paahtimoon.

Veeti stepped inside the paahtimo.

Syksyn kylmä ilma kuiskasi oven takaa.

The cold autumn air whispered from behind the door.

Paahtimon sisällä leijaili lämmin kahvin tuoksu.

Inside the paahtimo, the warm aroma of coffee floated through the air.

Suuret metallikoneet hurisivat hiljaista tahtiaan, ja säkit täynnä paahtamattomia papuja reunustivat seiniä.

Large metal machines hummed quietly, and bags full of unroasted beans lined the walls.

Ikkunoista tulviva syysvalo antoi paahdimolle kodikkaan hehkun.

The autumn light flooding in from the windows gave the paahtimo a cozy glow.

Veeti hymyili itsekseen.

Veeti smiled to himself.

Edessä oli jännittävä päivä.

An exciting day lay ahead.

Hän aikoi luoda uuden kahvisekoituksen, ainutlaatuisen maun, jota ei vielä ollut maailmassa.

He planned to create a new coffee blend, a unique flavor that had yet to exist in the world.

Aikataulu oli tiukka, mutta Veeti ei pelännyt haasteita.

The schedule was tight, but Veeti was not afraid of challenges.

Veeti aloitti työnsä.

Veeti began his work.

Hän mittasi tarkasti papujen määrän, asetti lämpötilan ja ryhtyi paahtamaan.

He carefully measured the amount of beans, set the temperature, and started roasting.

Usein hän tunsi olonsa väsyneeksi ja rinnassaan pientä kipua, mutta tänään hän päätti, ettei se estäisi häntä.

Often he felt tired, with a slight pain in his chest, but today he decided it wouldn't stop him.

Kun paahdin saavutti oikean lämpötilan, Veeti tunsi äkillisen kivun rinnassaan.

When the roaster reached the right temperature, Veeti felt a sudden pain in his chest.

Se tuntui kuin terävä viilto.

It felt like a sharp cut.

Hän pysähtyi, tarttui pääntukiinsa ja yritti hengittää syvään.

He stopped, grasped the back of a chair, and tried to breathe deeply.

"Ei vielä", hän ajatteli.

"Not yet," he thought.

"Minun on saatava tämä valmiiksi."

"I have to get this finished."

Kipu voimistui ja teki työskentelystä mahdotonta.

The pain intensified, making work impossible.

Veeti pakotti itsensä istumaan läheiselle tuolille.

Veeti forced himself to sit on a nearby chair.

Hengitys oli raskas, ja hän tiesi, ettei voinut enää sivuuttaa tunnetta.

His breathing was heavy, and he knew he could no longer ignore the feeling.

Samalla kun paahdin jatkoi käyntiään, Veeti ymmärsi, että nyt oli aika tehdä päätös.

As the roaster continued to run, Veeti realized it was time to make a decision.

Hän etsi taskustaan puhelimen, vaikka häntä pelotti myöntää heikkoutensa.

He searched his pocket for the phone, although he feared admitting his weakness.

"Tarvitsen apua", Veeti kuiskasi hiljaa, tuskin uskoen sanojaan.

"I need help," Veeti whispered quietly, barely believing his own words.

Hän valitsi työtoverinsa numeron ja odotti.

He dialed his coworker's number and waited.

Pian hän kuuli rauhoittavat sanat: "Apua on tulossa."

Soon he heard reassuring words: "Help is coming."

Paahdin hyrisi edelleen, mutta Veeti tiesi, että se olisi tänään toissijaista.

The roaster still hummed, but Veeti knew that today it would be secondary.

Ambulanssi oli matkalla, ja hänen terveytensä oli nyt tärkeämpää kuin yksikään kahvisekoitus.

An ambulance was on its way, and his health was now more important than any coffee blend.

Hän oli vihdoin päästänyt irti pelostaan ja päättänyt huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

He had finally let go of his fear and decided to take care of his own well-being.

Veeti istui siinä, syysvalon lämmittäessä hänen kasvojaan, ja tunsi olonsa keventyneeksi.

Veeti sat there, the autumn light warming his face, and felt relieved.

Hän oli tehnyt oikean päätöksen.

He had made the right decision.

Terveyttä ei voi korvata, ja työ voisi odottaa huomiseen.

Health cannot be replaced, and the work could wait until tomorrow.

Toivottavasti hän ehtisi vielä nähdä unelmakahvinsa valmistuvan, mutta nyt hän tiesi, että tärkeintä oli huolehtia itsestään.

Hopefully, he would still have the chance to see his dream coffee come to fruition, but now he knew the most important thing was to take care of himself.