Helsinki Sea Life Aquarium oli täynnä ihmisiä.

Helsinki Sea Life Aquarium was full of people.

Ympärillä loistivat akvaariot, joissa ui värikkäitä kaloja.

Around them, the aquariums shimmered, filled with colorful fish.

Vesi loi aaltoilevia varjoja pääkäytävälle.

The water cast wavering shadows on the main walkway.

Aino oli meribiologi, ja hän tutki kaloja tarkasti.

Aino was a marine biologist, and she studied the fish closely.

Hänen vieressään kulki Eero, hänen nuorempi veljensä.

Beside her walked Eero, her younger brother.

"Eero, katso!

"Eero, look!

Tuolla on merihevonen", Aino osoitti innoissaan.

There's a seahorse over there," Aino pointed out excitedly.

Eero juoksi katsomaan lähempää.

Eero ran to look more closely.

Hän rakasti akvaarioita.

He loved aquariums.

Aino varmisti aina, että Eero pysyi lähellä.

Aino always made sure that Eero stayed near.

Mutta Aino ei tuntenut oloaan ihan hyväksi.

But Aino didn't feel quite right.

Hänen kurkkunsa kutisi ja hengitys kävi raskaaksi.

Her throat itched and her breathing grew heavy.

Hän yritti pysyä rauhallisena.

She tried to remain calm.

Oli syksy ja vilustumisen pelko kävi mielessä.

It was autumn, and the fear of catching a cold crossed her mind.

Mutta tunne paheni nopeasti.

But the feeling worsened quickly.

"Eero, minulla on huono olo", Aino kuiskasi.

"Eero, I don't feel well," Aino whispered.

Hänen kasvonsa alkoivat punertaa.

Her face began to flush.

Eero katsoi Ainon kasvoja kauhuissaan.

Eero looked at Aino's face in horror.

Hän ei tiennyt, mitä tehdä.

He didn't know what to do.

Tuomas, akvaarion työntekijä, huomasi tilanteen.

Tuomas, an aquarium employee, noticed the situation.

Hän oli juuri suunnitellut omaa vapaapäiväänsä, mutta ei voinut jättää Ainoa yksin.

He had just planned his own day off, but he couldn't leave Aino alone.

"Tarvitsetteko apua?"

"Do you need help?"

Tuomas kysyi.

Tuomas asked.

Kyllä, Aino nyökkäsi, hengittäen raskaasti.

Yes, Aino nodded, breathing heavily.

Tuomas tiesi, että aikaa ei ollut hukattavaksi.

Tuomas knew there was no time to waste.

Hänen sydämensä löi kovaa, mutta hän soitti heti ensiapuun.

His heart was pounding, but he immediately called for first aid.

Hän ei voinut viivytellä.

He couldn't delay.

Sillä aikaa Eero juoksi hakemaan lisää apua.

Meanwhile, Eero ran to get more help.

Hän oppi nopeasti, että joskus pitää toimia nopeasti, ilman pelkoa.

He quickly learned that sometimes you have to act fast, without fear.

Hän yritti saada ohikulkijoita auttamaan.

He tried to get passersby to help.

Ambulanssi saapui nopeasti.

The ambulance arrived quickly.

Ensihoitajat tutkivat Ainon ja antoivat hänelle lääkettä.

The paramedics examined Aino and gave her medication.

He rauhoittivat Eeroa, joka katseli tapahtumia henkeään pidätellen.

They reassured Eero, who watched the proceedings holding his breath.

Aino tunsi olonsa pian paremmaksi ja kiitti Tuomasta sekä ensihoitajia.

Aino soon felt better and thanked Tuomas as well as the paramedics.

Eero oppi, kuinka tärkeää on huomioida ympärillään olevat asiat.

Eero learned how important it is to be aware of the things around him.

Ja Tuomas, nähtyään kuinka hänen päätöksensä auttoivat, tunsi itsensä varmemmaksi ja päätti vihdoin, että hän voisi sittenkin lähteä matkustamaan maailmalle.

And Tuomas, having seen how his decision helped, felt more confident and finally decided that he could go travel the world after all.

Merellinen tunnelma akvaariossa jatkui.

The marine atmosphere in the aquarium continued.

Aino, Eero ja Tuomas hymyilivät, sillä jokainen oli oppinut jotain tärkeää tänään.

Aino, Eero, and Tuomas smiled, as each had learned something important today.

Aino käveli ulos akvaariosta kevyesti hymyillen, Eero seuraten häntä, ja Tuomas katsellen taustalla uutta maailmaa kohti.

Aino walked out of the aquarium with a light smile, Eero following her, and Tuomas watching in the background towards a new world.