Syksy oli saapunut Helsinkiin.

Autumn had arrived in Helsinki.

Vanhassa Kauppahallissa tuoksui vastapoimittu omena ja kurpitsapiirakka.

The Vanha Kauppahalli smelled of freshly picked apples and pumpkin pie.

Kalle seisoi kalatiskin äärellä miettien, mitä herkkuja valmistaisi viikonlopun perheillalliselle.

Kalle stood at the fish counter pondering what delicacies to prepare for the weekend's family dinner.

Hän kaipasi Ystävänpäivän tyylisiä lämpimiä hetkiä perheensä kanssa, vaikka kohta olisikin vain tavanomainen viikonloppu.

He longed for warm moments with his family like those on Valentine's Day, even though the upcoming weekend was just an ordinary one.

Kohti vihannesosastoa kulki iloinen ääni.

A joyous sound approached from the direction of the vegetable section.

Riina.

Riina.

Hän kuiskasi mielessään ja katsoi.

He whispered in his mind and looked over.

Riina oli värjäämässä paperikassiaan syksyn punaisilla lehtikuvioilla.

Riina was decorating her paper bag with autumn's red leaf patterns.

Hän näytti keskittyneeltä ja onnelliselta.

She appeared focused and happy.

Kalle hätkähti.

Kalle started.

Riina, hänen siskonsa, jonka kanssa hän ei ollut puhunut moneen vuoteen erimielisyyksien vuoksi.

Riina, his sister with whom he hadn't spoken for many years due to disagreements.

Kalle käveli varovasti.

Kalle walked cautiously.

"Hei Riina", hän aloitti arasti.

"Hi Riina," he started shyly.

Riina katsahti häntä yllättyneenä.

Riina glanced at him, surprised.

"Hei, Kalle", hän vastasi hieman epäröiden.

"Hi, Kalle," she answered somewhat hesitantly.

Väen paljous hallissa teki tilasta intiimin.

The crowd in the hall made the space feel intimate.

Kalle yritti tarjota sämpylää, mutta hänen kätensä tärisivät hieman.

Kalle tried to offer a roll, but his hands trembled slightly.

"Oletko suunnitellut uusia taideteoksia?"

"Are you planning new artworks?"

hän kysyi.

he asked.

Riina katsoi häntä ja hymyili pienesti.

Riina looked at him and smiled slightly.

"Kyllä, työskentelen uuden näyttelyn parissa.

"Yes, I'm working on a new exhibition.

Entä sinä?"

What about you?"

hän vastasi kohteliaasti, vaikkakin hieman varautuneena.

she replied politely, though a bit reserved.

"Ajattelin järjestää perheillallisen.

"I was thinking of organizing a family dinner.

Haluaisin, että tulisit", Kalle tokkaisi.

I would like you to come," Kalle blurted out.

Riina näytti miettivän hetken.

Riina seemed to contemplate for a moment.

Entiset riidat varjostivat ajatusta, mutta hän näki Kallen kasvoilla jotakin uutta.

Past arguments cast a shadow over the thought, but she saw something new on Kalle's face.

Särön, joka teki hänen sysäyksensä aidoksi.

A crack that made his gesture genuine.

"Olen kaivannut yhteyttä sinuun, Riina.

"I've missed being connected with you, Riina.

Ja ihaillut aina taidetta, mitä teet", Kalle jatkoi posket punaisina.

And I've always admired the art you create," Kalle continued, his cheeks blushing.

Kuuraiset lehdet rapsahtivat ikkunoiden ulkopuolella.

Frosty leaves rustled outside the windows.

Tunnelma hallissa oli yhtä kirpeä ja raikas kuin ilmassa leijuva aromi.

The atmosphere in the hall was as crisp and fresh as the aromas floating in the air.

Kalle odotti vastausta.

Kalle awaited a response.

Moni mennyt vuosi roikkui ilmassa, mutta niin myös uuden alku.

Many years passed hovered in the air, but so did the beginning of something new.

Riina huokaisi syvään.

Riina sighed deeply.

"Minäkin kaipaan sinua ja vanhoja aikoja", hän vastasi lopulta.

"I've missed you too and the old times," she finally answered.

"Tulen mielelläni illalliselle."

"I'd gladly come to the dinner."

Hänen suunsa kaartuessa hymyyn, lämpö täytti tilan kahden sisaruksen välissä.

As her mouth curved into a smile, warmth filled the space between the two siblings.

Kalle tunsi olonsa kevyemmäksi kuin hän aikoihin.

Kalle felt lighter than he had in a long time.

Hän näki, että haavat voivat parantua.

He realized that wounds could heal.

Yhdessä he astelivat kohti kassat, selvä suunta edessään, ei vain kauppahallissa vaan myös suhteen polulla.

Together they walked towards the checkout, a clear direction ahead, not only in the market hall but also on the path of their relationship.

Syksyn hiljaa tippuvat lehdet seurasivat heidän askeliaan ulos hallista, kertoen uudesta tarinasta, joka on vasta aluillaan.

The quietly falling autumn leaves followed their steps out of the hall, telling of a new story just beginning.