Lapin taivaalla loisti kirkkaat tähdet ja lumi peitti metsän kuin pehmeä peitto.

In the sky above Lappi, bright stars shone, and snow covered the forest like a soft blanket.

Ilma oli raikas ja hiljainen.

The air was fresh and quiet.

Tämä oli se paikka, jonka Eero oli valinnut.

This was the place Eero had chosen.

Vuosien jälkeen hän halusi nähdä sisaruksensa uudelleen.

After years, he wanted to see his siblings again.

Eero, Aino ja Tuuli tapasivat eräässä kaukaisessa hengellisessä retriitissä joulun aikaan.

Eero, Aino, and Tuuli met at a distant spiritual retreat during Christmas time.

Eeron elämä oli muuttunut paljon.

Eero's life had changed a lot.

Hän oli juuri menettänyt työnsä ja etsi nyt suuntaa.

He had just lost his job and was now searching for direction.

Sisällä kaminassa ritisi tuli.

Inside, the fire crackled in the stove.

Se lämmitti pientä mökkiä, jossa he istuivat ringissä.

It warmed the little cabin where they sat in a circle.

Aino kaatoi glögiä suurista mukeista.

Aino poured glögi from large mugs.

Hän näytti väsyneeltä, mutta iloiselta nähdessään rakkaat kasvot.

She looked tired but happy to see beloved faces.

Tuuli, nuorin, vilkuili ikkunasta ulos.

Tuuli, the youngest, glanced out the window.

Hän kaipasi seikkailuja, mutta nyt oli hetki rauhoittua.

She longed for adventures, but now was a time to calm down.

"Kuinka pellit kaupungissa?"

"How are things in the city?"

Aino kysyi ja katsoi Eeroa.

Aino asked, looking at Eero.

Hän hymyili, mutta hymy ei aivan ylettynyt silmiin.

She smiled, but the smile didn't quite reach her eyes.

"Ei niin hyvin", Eero vastasi, yrittäen olla reipas.

"Not so well," Eero replied, trying to be cheerful.

"Olen ollut hieman eksyksissä."

"I've been a bit lost."

"Meidän täytyy puhua", Tuuli sanoi yhtäkkiä.

"We need to talk," Tuuli said suddenly.

"Tämä aika on meille tärkeä."

"This time is important for us."

Hiljaisuus laskeutui.

Silence fell.

Eero katsoi sisariaan.

Eero looked at his sisters.

He eivät olleet olleet läheisiä vuosikausiin.

They hadn't been close for years.

Aino oli kiireinen perhe-elämän kanssa, ja Tuuli oli matkustellut ympäri maailmaa.

Aino was busy with family life, and Tuuli had been traveling around the world.

Ulkona alkoi lumimyrsky.

Outside, a snowstorm began.

Tuuli ulisi nurkissa ja lumi kinostui ikkunoiden taakse.

The wind howled in the corners, and snow drifted behind the windows.

Sisarukset ymmärsivät, että nyt heidän oli pakko pysyä yhdessä.

The siblings understood that now they had to stay together.

"Minä tarvitsen teitä", Eero sanoi hiljaisella äänellä.

"I need you," Eero said quietly.

"En tiedä, mitä tehdä seuraavaksi."

"I don't know what to do next."

Aino siirtyi lähemmäs ja tarttui hänen käteensä.

Aino moved closer and took his hand.

"Sinä et ole yksin.

"You're not alone.

Me olemme täällä."

We are here."

Tuuli nyökkäsi ja hymyili leveästi.

Tuuli nodded and smiled broadly.

"Jep, yhdessä!

"Yep, together!

Meillä on aina toisiamme."

We'll always have each other."

He puhuivat läpi yön.

They talked through the night.

Eero kertoi huolistaan, Aino jakoi omat paineensa, ja Tuuli avautui tuntemuksistaan jäädä veljiensä varjoon.

Eero shared his worries, Aino disclosed her own pressures, and Tuuli opened up about her feelings of staying in her siblings' shadow.

Rehellisyys toi heitä lähemmäs toisiaan.

Honesty brought them closer to each other.

Lumimyrsky ulkona oli rauhoittunut kuin Taivas olisi suojellut heitä.

The snowstorm outside had calmed as if the heavens were protecting them.

Tuli lämpeni, ja he tiesivät, että kaiken tämän jälkeen asioita muuttuisivat.

The fire warmed them, and they knew that after all this, things would change.

Kun aamu koitti, Eero tunsi olonsa kevyemmäksi.

When morning came, Eero felt lighter.

Hän ei ollut yksin.

He was not alone.

Aino ymmärsi, kuinka tärkeää perhe oli, ja Tuuli koki olevansa arvostettu ja rakastettu.

Aino realized how important family was, and Tuuli felt appreciated and loved.

"Uusi alku", Eero sanoi hymyillen, kun he katsoivat lumen peittämää metsää.

"A new beginning," Eero said with a smile as they looked at the snow-covered forest.

Kotimatka oli edessä, mutta nyt he tiesivät: vaikka erillään, he olivat aina sydämessään yhdessä.

The journey home lay ahead, but now they knew: even apart, they were always together at heart.